Kieliahdistus ja sen helpottaminen turvallisen tilan avulla

Vieraan kielen puhumiseen liittyy usein jännitystä ja ahdistusta. Monesti olen törmännyt opiskelijoihin, jotka jo ennen kurssia kertovat ahdistuvansa pelkästä ajatuksesta opiskella ruotsia tai englantia. Joillakin opiskelijoilla on jo peruskoulusta lähtien ollut negatiivinen ja varautunut asenne kielten opiskelua kohtaan. Miten voimme luoda turvallisen tilan, jossa myös kieliahdistuksesta kärsivät voivat rentoutua ja keskittyä kielen opiskeluun?

Kieliahdistuksen minimointi on osa opettajan työtä

Kieliahdistuksella (engl. language anxiety) tarkoitetaan epämukavia tunteita, kuten jännitystä, pelkoa ja arkuutta, jotka nousevat esiin vierasta kieltä käyttäessä tai opiskellessa. Tunteiden taustalla voi olla monia syitä, kuten esimerkiksi kokemus osaamattomuudesta tai pelko negatiivisesta arvostelusta. Joillakin ahdistusta ilmenee nimenomaan puhetilanteissa, kun taas toisilla kaikki vieraaseen kieleen liittyvä saa ahdistuksen nousemaan. Ahdistuneessa ja jännittyneessä tilassa on vaikeaa keskittyä opiskeluun, kun keho on ylivirittyneessä tilassa.

Omana tavoitteenani opettajana on ollut ahdistuksen minimointi omilla tunneillani. Opettaja ei voi ahdistusta täysin poistaa, mutta hänellä on iso vaikutus siihen, millainen ilmapiiri luokassa on (Alrabai 2015).

Turvallisen oppimisympäristön merkitys

Turvallisesta oppimisympäristöstä puhuttaessa on useita osa-alueita, kuten fyysinen, sosiaalinen, psyykkinen ja pedagoginen turvallisuus. Fyysinen turvallisuus rakentaa pohjan turvallisuuden tunteelle, mutta kieliahdistuksen kannalta jälkimmäiset kolme osa-aluetta ovat myös erittäin tärkeässä asemassa.

Sosiaalisesti turvallisessa oppimisympäristössä jokainen opiskelija kokee kuuluvansa joukkoon ja jokaisella on yhtä suuri oikeus osallistua keskusteluun. Tämä on erittäin tärkeää toteutuksilla, joissa käydään paljon ryhmäkeskusteluja tai tehdään ryhmätehtäviä. Psyykkisesti turvallisessa oppimisympäristössä opiskelija uskaltaa ilmaista myös kielteiset tuntemukset. Tunteiden sanoittaminen saattaa jo helpottaa niiden käsittelyä, ja sen avulla voi löytää vertaistukea ryhmästä.

Pedagogisesti turvallisen oppimisympäristön luomiseen vaaditaan opettajan johtajuutta, kuten Toni von Martens kiteyttää Haaga-Helian Susannan sohvalla -haastattelusarjan ensimmäisessä osassa (Seppälä & von Martens 2025). Opettajan on luotava selkeät raamit ja tavoitteet toteutukselle ja tapaamisille, jotta opiskelijan ei tarvitse stressata siitä, mitä tulee tapahtumaan ja mitä tehdään.

Turvallisen oppimisympäristön luomiseen kannattaa panostaa heti opintojakson toteutuksen alussa. Ennen kurssia lähtevä tervehdysviesti antaa jo ennakkotietoa opiskelijalle, joka voi helpottaa ensimmäiselle tunnille tulemista. Käytän aina ensimmäisellä tunnilla aikaa tutustumisharjoituksiin, joiden yhteydessä opiskelijat pääsevät käyttämään kohdekieltä pienellä kynnyksellä, ja samalla tulee mahdollisuuksia sanoittaa tunteitaan kielen opiskelua kohtaan. Käyn myös kurssin alussa toteutussuunnitelman tarkasti läpi, jotta kaikki opiskelijat tietävät, mitä kurssilla tapahtuu ja mistä arviointi koostuu. Pyrin laittamaan myös Moodlen kautta tietoa tulevista tapaamisista toteutuksen aikana.

Virheitä pitää saada tehdä

Monet pelkäävät virheiden tekemistä, ja eivät uskalla käyttää vierasta kieltä sen takia. Syynä voi olla kokemus arvioinnista, jossa on keskitytty virheisiin. Muistutan opiskelijoita siitä, että kielioppi- ja ääntämisvirheitä tulee taitavillekin kielenkäyttäjille, ja harvoin ne vaikuttuvat viestin ymmärtämiseen niin paljon, että kommunikaatio kärsisi merkittävästi. Pyrin välttämään julkista arviointia, sillä monilla ahdistus johtuu juuri yleisön edessä tapahtuvan negatiivisen arvostelun pelosta.

Avaimet ahdistuksen vähentämiseen ovat puoleensavetävä ja lämmin ilmapiiri sekä opiskelijoiden kielen opiskelun motivaation lisääminen. Opettajien tulee pyrkiä kasvattamaan opiskelijoiden itseluottamusta positiivisen vahvistamisen (engl. positive reinforcement) ja kannustuksen kautta. (Svitlana 2017.) Eli opiskelijaa kannattaa kehua jokaisesta pienestäkin onnistumisesta, sen sijaan että keskittyy virheiden etsimiseen.

Muita strategioita ovat esimerkiksi yhteistoiminnallisen oppimisen aktiviteetit, rentoutumisharjoitukset, rentouttava musiikki ja huumori (Svitlana 2017). Varsinkin huumori voi toimia erittäin hyvin lämpimän ilmapiirin luomisessa. Yhteiset nauruhetket luovat yhteisöllisyyden tunnetta ja rentouttavat tunnelmaa.

Kieliopintojen merkitys ammattikorkeakouluopiskelijalle

Onkin hyvä palata miettimään, mitä kieli on ja miksi ammattikorkeakouluopiskelijoiden pitää vieraita kieliä opiskella. Kieli ei ole pelkästään järjestelmä, joka koostuu erilaisista sanoista ja säännöistä, ja niiden opettelu olisi kaikkein tärkeintä. Kieli on myös työkalu, joka mahdollistaa kommunikaation. Olisikin hyvä aina kehua opiskelijaa, joka onnistuu välittämään viestinsä vieraalla kielellä, vaikka kieliopin näkökulmasta kieli olisi jollain tapaa virheellistä.

Tarvitsemme työelämään kuitenkin nimenomaan sellaisia kielenkäyttäjiä, jotka uskaltavat kommunikoida monikulttuurisissa yhteyksissä, joten kieltenopetuksen olisi hyvä keskittyä kommunikaatioon ja kulttuuriosaamiseen. Kulttuurillinen tietämättömyys voi aiheuttaa paljon suurempaa mainehaittaa yksilölle ja yritykselle kuin pienet kielioppivirheet.

Toivon mukaan opiskelijoiden kokema ahdistus negatiivisesta arvioinnista vähenee, kun fokus siirretään kielestä itsestään kansainväliseen kommunikaatioon.

Kuva: Haaga-Helia