Ammattikorkeakoulujen tutkimusryhmät vahvistamassa tutkimusperustaista opettajankoulutusta

Ammattikorkeakoulujen rooli tutkimustoiminnassa on lainsäädäntöä myöten kytketty tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) yhteenliittymään. Jos katsomme erityisesti tutkimustoiminnan perusteita ja toteumia ammattikorkeakoulussa, saamme perusteita Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa uuden lähdön tehneille tutkimusryhmille, joista esimerkkinä tässä kirjoituksessa on VE-RDI-tutkimusryhmä. Se keskittyy ammatillisen toisen asteen koulutuksen tutkimukseen ja kehittämiseen.

Artikkelin tarkoituksena on analysoida korkeakoulujen TKI-toiminnan muutoksia erityisesti opettajankoulutuksen saralla ja ammattikasvatuksen tutkimusalueella. Artikkeli myös rakentaa pohjaa ja tuo suuntaa Haaga-Helian tuoreen VE-RDI-tutkimusryhmän toiminnalle.

Keskeistä opettajankoulutuksen tutkimusperustaisuuden kannalta on tutkimusryhmän jäsenten rooli myös opettajankoulutuksen ohjaajina ja toisin päin, opettajankoulutuksen toteutuksissa ohjaajina työskentelevät ovat mukana TKI-hankkeissa ja tutkimusryhmissä.

Taustaa

”Tutkimustoiminta on olennainen [osa] oppilaitoksen korkeakouluistumista. Itsellisen tutkimustoiminnan kautta luodaan oma tietoperusta. Näin ollen tutkimustoimintaa ei tule ymmärtää erilliseksi, ulkoa asetetuksi tehtäväksi, vaan olennaiseksi osaksi korkeakoulun jokapäiväistä toimintaa. Tutkimustoiminnan tulisi olla luontevalla tavalla yhteydessä korkeakoulun muihin tehtäviin.” (Mutanen 2004, 242.)

Tätä ajatusta on Haaga-Helian ammatillisessa opettajankorkeakoulussa toteutettu viime vuosikymmenet. Niin ammattikorkeakoulujen kuin ammatillisen koulutuksenkin yhteys tutkimuksen tekemisen perusideaan, tiedon tuottamiseen, voidaan perustaa jo Platonin kuvaamaan tieto-oppiin. Platonille käsityöläisen tieto edusti tiedon malliesimerkkiä. Esimerkiksi suutari tietää kengän idean, sillä hän osaa valmistaa kenkiä. Harjaantuminen kengän valmistamisessa tuottaa demonstratiivista tietoa. (Mutanen 2004, 249.)

Kyse on siis tekemisen taidosta, eikä ajattelu- ja kädentaitoja nähdä toisilleen vastakkaisina (Volanen 2004, 233). Länsimaisen yliopiston syntymisessä jo keskiajalla korostui ajatus opettajien ja oppilaitten yhdyskunnasta, kiltoihin vertautuvista ammattikunnista (Siitonen 2004, 269). Ammattikorkeakoulussa alakohtaiset asiantuntijat, mukaan lukien opiskelijat, voidaan nähdä osana tätä jatkumoa.

Suomalaisen korkeakoulukentän tulevaisuuteen liittyvässä keskustelussa ammattikorkeakoulut on nähty sekä ”opetuskorkeakouluina” että ”TKI-korkeakouluina”. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lähentyminen (Kantola ym. 2023) on osaltaan luonut tutkimustoimintaan yhtenäisemmän näköisiä rakenteellisia ratkaisuja. Tämän lisäksi Suomen korkeakouluissa järjestettävän opettajankoulutuksen yhteistyön foorumina on jo vuodesta 2016 asti ollut valtakunnallinen Opettajankoulutusfoorumi (OKF 2025). Ammatilliselle opettajankoulutukselle tämä on tarkoittanut tiiviimpää yhteistyötä yliopistojen järjestämän opettajankoulutuksen kanssa.

Tutkimusryhmät ovat olleet tyypillinen tutkimustoiminnan järjestäytymisen tapa yliopistoissa, ja enenevästi myös ammattikorkeakoulut ovat niitä viime vuosina synnyttäneet. Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa vuonna 2025 käynnistynyt VE-RDI-tutkimusryhmä koordinoi ammatillisen toisen asteen koulutukseen keskittyvää tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Tutkimusryhmän käynnistämisessä on tärkeää muodostaa käsitys tehtävästä ja toimintatavoista mutta myös tarkastella tutkimusryhmätoiminnan perusteita. Tähän pyrimme kirjoituksessa.

Tutkimusryhmän määrittelyä ammattikorkeakoulun kontekstissa

Ammattikorkeakoulussa tutkimusryhmän rakentumisessa ja toiminnassa voidaan nähdä erityisiä piirteitä. Kun yliopistojen tutkimusryhmiä tarkastelee, voi havaita niille ominaisena yhden tai useamman professuurin ympärille syntyvän tutkimus-, hanke- ja julkaisutoiminnan yhdistymän – unohtamatta professorien ohjauksessa olevia jatko-opiskelijoita ja heidän tutkimustyötään.

Ammattikorkeakoulussa tutkimusryhmän rakentumisessa voidaan nähdä samoja piirteitä, mutta erityisesti kolme tekijää ovat Haaga-Heliassa VE-RDI-tutkimusryhmän käynnistämisen yhteydessä nousseet esille: tutkimusryhmälle määritetty tutkimusala, TKI-hankesalkku sekä TKI-aktiivisten asiantuntijoiden toiminta ja sen koordinaatio.

Ammattikasvatus tutkimusalana

Kun yliopistoissa tutkimusaloja määrittävät professuurit, on ammattikorkeakoulussa määritettävä saman tyyppisesti alan kehitystä palveleva tutkimusala. Esimerkkitapauksessamme raamina toimii ammatillisen opettajankoulutuksen tutkimusperustaisuutta rakentava Haaga-Helian tutkimusalue, Pedagogiikka ja oppiminen. Tämän otsikon alla VE-RDI-tutkimusryhmän tutkimusalaksi on määritelty ammattikasvatus.

Ammattikasvatuksen professuuria Tampereen yliopistossa kolmenkymmenen vuoden ajan – vuodesta 1983 vuoteen 2012 – hoitanut Pekka Ruohotie (2000, 284) on määritellyt ammattikasvatuksen organisoiduksi kasvatustoiminnaksi, jonka ”avulla nuoret ja aikuiset voivat toteuttaa tavoitteellisesti etenevää oppimista päämääränä ammatissa tarvittavien valmiuksien hankkiminen ja kehittäminen sekä edellytysten luominen itsenäiselle ammatilliselle toiminnalle ja jatkuvalle kehitykselle ammatissa”.

Tuolloin ammatillisen koulutuksen kentällä toimiville opettajille, kehittäjille ja muille asiantuntijoille suunnattu ammattikasvatuksen maisteriohjelma tarjosi tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa ammattikasvatuksen ylintä opetusta. Tavoitteena oli tukea opiskelijoiden jatkuvalle oppimiselle rakentuvaa ammatissa kehittymistä ja ammatillista kasvua sekä kehittää heidän valmiuksiaan tuottaa uudenlaisia ajattelu- ja toimintamalleja. (Nokelainen 2013.)

Siirilä ja Laukia (2021) ovat tunnistaneet Suomessa julkaistavan ammattikasvatuksen tutkimuksen suuntauksia ja siten tehneet näkyväksi sen merkitystä osana kasvatustieteen kenttää. Tällä hetkellä ei Suomen yliopistoissa kuitenkaan ole ammattikasvatuksessa professuuria, vaikka niitä on muualla maailmalla. On sitäkin tärkeämpää, että ammattikasvatuksen tutkimuksessa on systemaattisuutta ammattikorkeakouluissa, erityisesti Suomen viidessä ammatillisessa opettajakorkeakoulussa, joista yksi toimii Haaga-Heliassa.

TKI-hankkeet

Ammattikorkeakoulujen ohjaus- ja rahoitusmallin johdosta tutkimustoimintaa toteutetaan olennaisesti hankerahoituksella. Rakennerahastot ESR+ ja EAKR muodostivat vuonna 2023 yli puolet ammattikorkeakoulujen ulkoisesta rahoituksesta (Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen). Ammattikorkeakoulujen TKI-rahoituksen kokonaisuudessa olennaista on rahoitusmallin mukaisesti ulkopuolisen rahoituksen lisäksi saatava opetus- ja kulttuuriministeriön TKI-vastinraha.

VE-RDI-tutkimusryhmässä haetaan aktiivisesti ammatillisen toisen asteen koulutuksen tutkimiseen ja kehittämiseen ulkoista hankerahaa. Tätä tehdään osana sekä Haaga-Helian ammatillisen opettajakorkeakoulun toimintaa että laajemmin Haaga-Helia ammattikorkeakoulun kaikkien tutkimusalueiden koordinoitua TKI-toimintaa.

Tutkimustoiminnan johtaminen ja koordinointi

Tutkimusta varten tarvitaan ryhmän jäseniä, toiminnan koordinointia ja johtamista, vaikka Haaga-Heliassa tutkimusryhmät eivät olekaan organisatorisia ryhmiä. Ryhmä ei esimerkiksi VE-RDI:n kohdalla ole kovin tiukkarajainen, mutta ryhmän menestyksellinen toiminta edellyttää johtamista ja koordinaatiovastuista on sovittava. Toimintaa kuvastaa hankkeiden johtaminen ja uusien hankerahoitusten hakeminen, ja tutkimusryhmässä vahvistetaan myös hankkeiden tuotosten ja tulosten levittämistä sekä synergioita niin hankehakuprosesseissa kuin yleisemmin hankkeiden välilläkin.

Myös ilman ulkoista rahoitusta tehtävät kyselytutkimukset (pyrkimyksenä pitkittäistutkimuksellinen luonne) sekä yleisempi julkaisutoiminta, vaikkapa tieteellisten lehtien teemanumeroiden ja tieteellisten kokoomateosten toimittaminen, ovat keskeisiä. Koordinaation kannalta merkittävä näkökulma on myös verkostot niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Verkostoyhteyksiä syntyy tietysti onnistuneen hanketoiminnan kautta. VE-RDI-tutkimusryhmälle tärkeitä kotimaisia foorumeita ovat muun muassa ammatillisten opettajakorkeakoulujen tutkimusverkosto, Ammattikasvatuksen aikakauskirja sekä vuosittain järjestettävä AMK- ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivät.

Miksi AMK:ssa tutkimusryhmiä?

Edelleen voidaan kysyä, miksi puhumme juuri tutkimusryhmistä emmekä yleisestä kehittämistoiminnan organisoinnista ryhmiin, verkostoihin tai vaikkapa ”hubeihin”. Ammattikorkeakoululaki (4§) määrittää tehtäväksemme tutkimukseen perustuvan korkeakoulutuksen. On mielekästä nähdä ammattikorkeakoulut yhtenä tutkimustiedon tuottajana mitä tulee erityisesti kunkin ammattikorkeakoulun aloihin ja ammatteihin, joihin opiskelijat valmistuvat.

Ammatillisen opettajankoulutuksen tutkimusperustaisuutta korostaa myös valtakunnallinen Opettajankoulutusfoorumi (OKF 2025). Ammatillista opettajankoulutusta tulee kehittää tutkimusperustaisesti ja systemaattisesti. Tätä systemaattisuutta tuo juuri tutkimusryhmälähtöinen tutkimustoiminta, kunhan huolehditaan kytköksestä opettajankoulutuksen ja tutkimustoiminnan välillä. Tässä keskeistä on, että opettajankoulutuksen toteutuksissa ohjaajina työskentelevät ovat mukana myös TKI-hankkeissa ja tutkimusryhmissä.

Kansainvälisesti voidaan vastaavasti katsoa Kööpenhaminan prosessin kannustavan ammatillisen koulutuksen laadun vahvistamiseen Euroopassa. Kööpenhaminan prosessin lähtölaukauksena pidetään Euroopan neuvoston Barcelonan tapaamista maaliskuussa 2002 ja sen myötä Tanskassa pidetyn kokouksen julkilausumaa ammatillisen koulutuksen eurooppalaisen yhteistyön tehostamiseksi (Euroopan komissio 2004).

Kööpenhaminan prosessi vertautuu korkeakoulutuksen Bolognan prosessiin. Yhteistyön kautta lisätään ammatillisen koulutuksen vetovoimaa sekä ammatillisten tutkintojen läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta. (Launikari 2013.) Tutkimuksellista otetta ja tutkimustoimintaa tarvitaan ennen kaikkea laadun parantamisessa ja tämän työn tueksi luodussa ammatillisen koulutuksen eurooppalaisessa laatuverkostossa (yhteinen eurooppalainen laadunvarmistuksen viitekehys, EQAVET, ja sen täydennys, EQAVET+).

Eroja korkeakoulujen tutkimusryhmien välillä

Tutkimusryhmien toiminnassa voi kaikissa korkeakouluissa olla paljon variaatiota, mutta raameja toiminnalle antavat jonkin verran yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erilaiset lähestymistavat tutkimukseen. Lähestymistapaerot kumpuavat paljolti tutkimuskohteiden eroista. Yliopistoissa lähtökohta on professorin vastuu oman tieteenalansa tutkimuksen edistämisestä. Ammattikorkeakouluissa vastuu on yleensä TKI-toiminnan johdolla ja tutkimusjohtajilla. Tutkimuksen kohteet painottuvat ammattikorkeakouluissa työelämän tarpeisiin ja tutkimuksen luonne on soveltavaa. Käytännössä tutkimustoiminnan erot näkyvät siis tutkimusvastuissa ja tutkimuksen luonteessa. Tutkimuksen kohteiden ja luonteen erot vaikuttavat puolestaan rahoitusmuotoihin.

Edellä mainitut erot on esitetty oheisessa taulukossa, jossa tuodaan esille mahdollisia eroja VE-RDI-tutkimusryhmän ja yliopistojen kasvatustieteen piirissä toimiviin tutkimusryhmiin nähden (taulukko 1).

Taulukko 1. Vertailua yliopistoille tyypillisten tutkimusryhmien ja VE-RDI-tutkimusryhmän välillä.

Yliopistolliseen tutkimusryhmään pysyvyyttä tuo professuuri ja sitä mahdollisesti pitkään ansioituneesti hoitanut tutkija tutkimusryhmän johdossa. Ammattikorkeakouluissa on mahdollista ajatella yliopettajan tehtävä osittain vastaavanlaisena, mutta esimerkiksi Haaga-Helian tutkimusryhmissä koordinaatiovastuun siirtäminen kollegoiden kesken on aivan mahdollista.

Vielä väljempi esimerkiksi VE-RDI-tutkimusryhmän kohdalla on jäsenten sidos. Tutkimusryhmään sidoksen tuo TKI-hanke, jossa tutkija, AMK-lehtori tai yliopettaja on mukana. Hankkeen päätyttyä voidaan kuitenkin aivan hyvin arvioida, missä ja missä muodossa asiantuntijan TKI-aktiivinen toiminta jatkuu. Kyse voi olla toiseen tutkimusryhmään kiinnittymisestä, itsenäisemmästä TKI-toiminnasta tai vaikkapa vahvemmin kaupalliseen toimintaan siirtymisestä. Tutkimustiedon systemaattisen karttumisen kannalta ryhmien kokoonpanon pysyvyys ja vaihtuvuus ovat olennaisia tekijöitä, joten johtamisen ja koordinoinnin merkitys on suuri.

Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa on reilusti yli 30 tutkimusryhmää, jolloin mahdollistuu monien tutkimusryhmien kohdalla myös perustutkimus tai ajankohtaiset monitieteiset avaukset. Ammattikorkeakoulujen tutkimusryhmissä läheinen työelämäyhteys edellyttää nopeampaa tutkimustarpeisiin vastaamista, vaikka myös pysyvyyttä tarvitaan soveltavan tutkimuksen kohteisiin.

Samalla voidaan huomata, ettei tarkkarajaisten tutkimusryhmien luominen olekaan erityisen helppoa, koska ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan keskeiset rahoituslähteet tuovat voimakkaammin painotuksia eri hankehakukuulutusten yhteyteen. Esimerkkinä voidaan mainita Euroopan komission poliittinen ohjaus (priorities) Erasmus+ sekä rakennerahastojen (ESR+, EAKR) rahoitusohjelmissa.

Yliopistoissa tutkimusryhmillä on mukana perusrahoitusta ainakin tutkimusryhmän jäsenten palkkakustannusten sisällä, mutta kilpailtu ja tieteellisesti arvostettu tutkimusrahoitus korostuu. Tämä ei tarkoita, että esimerkiksi Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan tutkimusryhmistä kaikilla olisi merkittäviä tutkimusrahoituksia, mutta Helsingin yliopiston tutkimuksen arviointi (vuosina 2018–2019) on kuitenkin nostanut kasvatustieteessä esille tutkijoiden onnistumiset Suomen Akatemian rahoitusten saamisessa (Mälkki ym. 2019, 295).

Yliopistoissa tutkimusryhmien yhteys opetukseen on vahva tieteellisten jatkotutkintojen kohdalla, koska tohtorikoulutettavat ovat keskeinen voimavara tutkimusryhmän toiminnalle. Ammattikorkeakouluissa taas termillä TKIO kuvataan tiiviin yhteyden hakemista AMK- ja YAMK-tutkintojen ja TKI-hankkeiden välillä. Yhtenä toteutusmuotona erityisesti YAMK-tutkinnoissa on TKI-hankelähtöiset opinnäytetyöt.

Ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaa tutkimusryhmälähtöisesti

Lopulta voidaan ammatillisten opettajakorkeakoulujen näkökulmasta todeta tutkimusryhmälähtöiselle TKI-toiminnalle seuraavat perustelut:

• TKI-toiminnalla koulutuksen kehittämiseen vaikuttaminen on tutkimusryhmän kautta selkeämmin fokusoitua.
• Suomalaisen korkeakoulukentän tulevaisuuteen liittyvässä keskustelussa ammattikorkeakoulut on nähty sekä ”opetuskorkeakouluina” että ”TKI-korkeakouluina”, jolloin tietynlaiseen pysyvyyteen pyrkivät tutkimusryhmät vahvistavat ajatusta ammattikorkeakoulusta TKI-korkeakouluna.
• Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lähentyminen – ja joillakin alueilla yhdistyminen – on tehnyt luontevaksi luoda tutkimustoimintaa yhdistäviä rakenteellisia ratkaisuja, säilyttäen perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen painotuserot.
• Suomalaisen opettajankoulutuksen toteuttajien yhteistyö – kuten aiemmin mainittu valtakunnallinen Opettajankoulutusfoorumi – edellyttää sitoutumista tutkimusperustaisen opettajankoulutuksen periaatteisiin. Tutkimusryhmien muodostaminen ammatillista opettajankoulutusta järjestävissä ammattikorkeakouluissa on osa tätä sitoutumista.
• Tarvitaan erilaisia tutkimusryhmiä. Euroopan tasolla korkeakoulujen ohjauksessa tulisi myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tutkimusryhmien erilaisuus käsittää toisiaan täydentävänä vahvuutena (UAS4EUROPE 2020).

Laissa säädetyn tehtävän mukaisesti ammattikorkeakouluilla tulee olla tutkimustoimintaa osana tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) kokonaisuutta (ammattikorkeakoululaki §4). Siihen, miten tutkimustoiminta organisoidaan, vaikuttavat monet tekijät, kuten rahoitus, henkilöstön tutkija- ja asiantuntijaprofiilit ja yhteys opetukseen.

Haaga-Heliassa uutta lähtöä ovat tehneet tutkimusryhmät, joista yksi on tässä kirjoituksessa esille nostettu ammatillisen toisen asteen koulutuksen VE-RDI-tutkimusryhmä. VE-RDI omalta osaltaan tukee ammatillisen opettajankoulutuksen tutkimusperustaisuutta vahvistamalla opettajankouluttajien roolia TKI-hankkeissa ja fokusoituneessa ammatillisen koulutuksen kehittämisessä.