Kestävyysraportointi ja kaksinkertainen olennaisuus

Eurooppalaiset kestävyysraportointistandardit (European Sustainability Reporting Standards, ESRS) määrittävät kestävyystiedot, jotka yrityksen on annettava raportoidessaan kestävyydestä uuden kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) mukaisesti. Kestävyystiedot julkaistaan tilinpäätökseen liitettävän toimintakertomuksen kestävyysselvitysosiossa. Julkistettavat kestävyystiedot pohjautuvat yrityksen tekemään analyysiin olennaisista kestävyyteen liittyvistä vaikutuksista, riskeistä ja mahdollisuuksista.

Kaksinkertaisen olennaisuuden mukaisesti yrityksen on annettava tiedot toimintansa olennaisista kestävyysseikoista, jotka vaikuttavat kielteisesti tai myönteisesti ympäristöön ja yhteisöihin. Tähän tulee laskea mukaan myös yrityksen arvoketjun alku- ja loppupään liikesuhteet. Olennaisuuden toisena näkökulmana on sijoittajan ja rahoittajan näkökulma. Yrityksen tulee tunnistaa kestävyysseikkojen aiheuttamat olennaiset taloudelliset riskit ja mahdollisuudet, jotka vaikuttavat yrityksen taloudelliseen asemaan, tulokseen, kassavirtaan, rahoituksen saatavuuteen tai pääomakustannuksiin. (European Comission 2023a.)

Tässä artikkelissa tarkastelemme ‘ESRS 2 Yleiset tiedot’ standardin käsitettä ’kaksinkertainen olennaisuus’.

Olennaisten vaikutusten tunnistaminen

Yrityksen ympäristö- ja yhteiskuntavaikutusten ja taloudellisten vaikutusten väliset sidokset ovat tyypillisiä, jos yrityksen toiminta on riippuvainen esimerkiksi luonnonvaroista. Riippuvuussuhteet korostuvat ilmastonmuutoksen myötä erityisesti taloudellisesta näkökulmasta, jos esimerkiksi yrityksen käyttämien materiaalien niukkuus ja vähäneminen on riski. Vesiriskialueilla vettä liiketoimintaprosesseissaan käyttävän yrityksen tulisi pyrkiä lieventämään ja ehkäisemään vedenkäytön negatiivisia vaikutuksia. Toisaalta vesivarojen ehtyminen, rajoitukset veden käyttöön ja veden hinnankorotukset vaikuttavat negatiivisesti yrityksen talouteen ja tuleviin kassavirtoihin.

Yrityksen tulee kertoa, miten se aikoo sopeuttaa toimintaansa ja millaisia tavoitteita kestävyysseikkaan liittyen on asetettu. Mikäli toimia ei ole tehty eikä tavoitteita asetettu, tulee tämäkin kertoa. Olennaisia kestävyysvaikutuksia on tarkasteltava lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tunnistamisprosessiin tulee yrityksen ottaa mukaan tärkeimmät sidosryhmänsä: vaikutusten kohteena olevat sidosryhmät ja kestävyysselvitysten käyttäjät. Näitä voivat olla esimerkiksi sijoittajat, rahoittajat, oma henkilöstö, arvoketjun henkilöstö, yhteisöt, järjestöt, kuluttajat ja loppukäyttäjät.

Standardien mukaan kestävyysseikan tosiasiallisen myönteisen tai kielteisen vaikutuksen olennaisuutta arvioidaan vakavuuden tai hyödyllisyyden sekä laaja-alaisuuden perusteella. Kielteisen vaikutuksen osalta huomioidaan myös vaikutuksen korjaamaton luonne, esimerkiksi onko ympäristön ennallistaminen alkuperäiseen olomuotoonsa mahdollista.

Mahdollisen vaikutuksen osalta arvioidaan myös todennäköisyyttä. Taloudellisen olennaisuuden arviointi perustuu todennäköisyyteen ja taloudelliseen suuruuteen. Onko todennäköistä, että yrityksen omaisuutta tai sen toimittajien omaisuutta tuhoutuu sään ääri-ilmiöiden takia? Yrityksen tulee vahvistaa omat kynnysarvonsa, jotka määrittävät kestävyysselvityksessä raportoitavat asiat. Taloudellisia vaikutuksia voi arvioida skenaariolaskelmien avulla. (EFRAG 2024.)

Olennaisuusanalyysissä on otettava huomioon myös ESRS 1 standardin luettelo aihekohtaisista ESRS-standardien kattamista kestävyysseikoista. Mikäli ESRS standardit eivät kata yrityksen kestävyysseikkaa, tulee yrityskohtaiset kestävyysseikat raportoida yleisten saatavilla olevien käytänteiden tai tietojen pohjalta. Myöhemmin kehitettävät toimialakohtaiset eurooppalaiset standardit tulevat vähentämään tarvetta raportoida yrityskohtaisia kestävyysseikkoja. (EFRAG 2024.)

Huomion arvioista on, jos yritys ei tunnista ilmastonmuutosta olennaiseksi kestävyysaiheeksi, tulee yrityksen antaa tästä päätelmästä yksityiskohtainen selvitys. Muiden ei-olennaisten kestävyysaiheiden osalta ei tällaista selvitystä tarvitse antaa. Käytännössä ilmastonmuutoksesta ja sen hillintää koskevasta siirtymäsuunnitelmasta raportoidaan laajasti yritysten keskuudessa ja arvoketjussa. Siirtymäsuunnitelma kertoo, miten kestävään talouteen siirtyminen on huomioitu yrityksen strategiassa ja liiketoimintamallissa, sekä millaisia tavoitteita yritys on asettanut ja millä toimenpiteillä niihin päästään. (EFRAG 2024.)

Raportoitavat kestävyysseikat

ESRS standardit sisältävät yli tuhat tietopistettä sisältäen sekä määrällistä että laadullista tietoa. Mikäli kestävyysaihe on olennainen, tulee aihekohtaisessa standardissa määritetyt tietopisteet julkistaa. Tyypillisesti jokaisessa aihekohtaisessa standardissa pitää kertoa aiheeseen liittyvät toimintaperiaatteet, tehdyt toimet, tavoitteet ja mittarit. Mikäli yritys kokee, että joku aihe ei heihin liity, voi mittareiden osalta voi jättää julkistamatta ei-olennaiset tietopisteet.

Kestävyysseikkojen olennaisuutta arvioidessaan yritys voi hyödyntää toimialakohtaisia tutkimuksia ja analyysejä. Kilpailijoiden olennaisuusanalyysit tuovat myös arvokasta tietoa. Kaksinkertaisen olennaisuusanalyysin tekemisen tukena toimii myös EFRAG:n lisäohjeistukset (EFRAG 2024). EFRAG on yksityinen neuvoa-antava ryhmä, jonka tehtävänä on tukea ja neuvoa Euroopan komissiota ESRS kestävyysraportointistandardien kehityksessä.

Taloushallinnon rooli kestävyysraportoinnissa

Taloushallinnon osaajat ovat laajentaneet osaamistaan kestävyysasioihin (Saaristo 2023). Kestävyysselvityksessä esitettyjen asioiden tai mittareiden osatekijöiden yhdistäminen taloudellisiin tietoihin on mahdollista tehdä viittaamalla kyseiseen raporttiin tai tilinpäätöksessä esiteltyyn erään. ESRS 1 standardi sisältää tiukat kriteerit viittauksille. Kestävyysselvityksessä esitettyjen asioiden tulee olla johdonmukaiset tilinpäätöksessä esitettyjen taloudellisten lukujen ja asioiden kanssa.

Kestävyysraportointi ei rajoitu vain ulkoiseen raportointiin. Kestävyysraportointi tulee integroida myös osaksi ennustamisprosessia. Kestävyysselvitysten ennakoitujen taloudellisten vaikutusten laskeminen vaatii taloushallinnon osaamista. Näiden osalta on myös seurattava vaikutusten mahdollista realisoitumista ja nämä on huomioitava tilinpäätöksessä. Yrityksen tulee pohtia, miten kestävyysseikkojen pitkän aikavälin riskit ja ehkäisytoimet vaikuttavat liiketoimintaan ja heijastuvatko nämä vaikutukset viimeisimmissä ennusteissa.

Raportoitavia kestävyysseikkoja hallinnoidaan yrityksen eri toiminnoissa ja yrityksen arvoketjussa. Selkeät roolit, ymmärrys yrityksen kestävyysstrategiasta ja -raportointi vaatimuksista, datan hallinta sekä kommunikaatio yritysten eri funktioiden välillä on onnistuneen kestävyys- ja talousraportoinnin edellytys. Kestävyysraportointistandardien mukainen kestävyysraportointi asettaa uusia vaatimuksia esimerkiksi yritysten raportointiosaamiselle ja -prosesseille (Saaristo 2023). Kestävyysraportti julkaistaan tilinpäätöksen yhteydessä, raportoitava data ja vertailutiedot tulee olla luotettavia ja saatavilla. Standardien vaatimien laadullisten tietojen tulisi olla tilinpäätösinformaation tasoista. Kestävyystavoitteiden jalkauttaminen organisaatioon ei riitä, myös raportointiprosessien on oltava hyvin hallussa.

Keväällä 2025 saamme nähdä, miten kestävyysraportointi tehdään käytännössä, sillä ensimmäisen aallon yritykset raportoivat kestävyystiedoistaan. Toisaalta EU on jo antamassa helpotuksia kestävyysraportointiin Omnibus-paketin muodossa helmikuun 2025 lopussa. Korkeakouluissa pysymme ajankohtaisen osaamisen aalloilla.

Kuva: Shutterstock