Liikunnanohjaaja AMK -tutkinto toisin ajateltuna

Ammattikorkeakoulut ovat perinteisesti keskittyneet työelämälähtöiseen osaamisen kehittämiseen. Ammattikorkeakoulun liikunnanohjaajatutkinnon tavoitteet muotoutuvat pitkälti tämän lähtökohdan mukaisesti: opiskelijoita koulutetaan liikunta-alan asiantuntijoiksi, jotka vastaavat yhteiskunnan tarpeisiin sekä liikkumisen ja hyvinvoinnin edistämisessä että kilpa- ja huippu-urheilussa. Kuitenkin tutkinnon tavoitteita ja sen toteutustapoja kannattaa tarkastella laajemmin kuin pelkästään työelämätarpeiden viitekehyksessä.

Osaaminen: työelämätaitoja sekä laajempaa ymmärrystä ja sivistystä

Heikkisen ja Kukkosen (2019) artikkelissa Ammattikorkeakoulu toisin ajateltuna tuodaan esille, kuinka suomalaisessa koulutuspolitiikassa osaamispuhe on vahvistunut 1990-luvulta lähtien. Osaamisen käsite on kuitenkin monisyinen: se voi tarkoittaa pelkästään tiettyihin työtehtäviin liittyviä taitoja, mutta myös syvällisempää ymmärrystä omasta alasta, omista toimista ja niiden vaikutuksista yhteiskuntaan.

Liikunnanohjaajaopinnoissa huomioidaan molemmat näkökulmat. On tärkeää, että opiskelijat saavat konkreettista osaamista liikuntapalveluiden kehittämiseen, valmennukseen ja liikkumisen edistämiseen. Samalla on olennaista varmistaa, että opintojen aikana opiskelijat kartuttavat osaamista ja rohkeutta kantaa vastuuta yhteiskunnallisista kysymyksistä, kuten eriarvoisuuden vähentämisestä ja kestävästä kehityksestä.

Liikunnan ja sivistyksen suhde

Heikkinen ja Kukkonen (2019) kritisoivat ammattikorkeakoulutuksen kapea-alaista lähestymistapaa, jossa taloudelliset ja työelämälähtöiset tavoitteet ohittavat sivistykselliset ihmisenä kasvun päämäärät.

Sivistys on keskeinen osa liikunnanohjaajien koulutusta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että opiskelijat eivät vain opettele liikunnan ja hyvinvoinnin edistämisen keinoja, vaan myös ymmärtävät liikunnan ja liikkumisen sekä oman toimijuutensa merkityksen ja vaikutukset laajemmin osana kulttuuria ja yhteiskuntaa.

Konkreettisena esimerkkinä voidaan ottaa ekososiaalinen sivistys (Salonen ja Bardy 2015). Se korostaa ihmisen vastuuta sekä toisista ihmisistä että ympäristöstä. Liikunnanohjaajat voivat toimia kestävän kehityksen ja planetaarisen terveyden (THL 2025) sanansaattajina ja tuoda esille liikunnan roolin ympäristötietoisuuden lisäämisessä – esimerkiksi kannustamalla ulkoliikuntaan, hyötyliikuntaan ja luonnon kunnioittamiseen osana liikuntakulttuuria ja terveyttä.

Kriittinen ajattelu ja vaikuttaminen

Liikunnanohjaajakoulutus tukee opiskelijoiden kykyä tarkastella asioita kriittisesti ja kannustaa heitä myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Työelämälähtöisyyden lisäksi on tärkeää kehittää opiskelijoiden valmiuksia haastaa vallitsevia käytäntöjä ja ratkaisukeskeisesti rakentaa uusia toimintamalleja – tapoja ajatella toisin.

Opiskelijat saatetaan kohtaamaan opinnoissaan tilanteita, joissa he esimerkiksi pääsevät suunnittelemaan ja toteuttamaan matalan kynnyksen liikuntapalveluita siten, että ne eivät lisäisi yhteiskunnan eriarvoisuutta, vaan mahdollistaisivat eritaustaisten ihmisten tasaveroisen osallistumisen. Kilpa- ja huippu-urheilun toimintaympäristössä heitä puolestaan ohjataan ymmärtämään ja toteuttamaan valmentajan roolia paitsi urheilullisen suorituksen kehittäjänä, myös yhdenvertaisuuden ja kestävän valmennuskulttuurin edistäjänä. Opettajien tehtävä näissä tilanteissa on antaa tukea ja haastaa, muttei luennoida suoria vastauksia.

Kuten Heikkinen ja Kukkonen (2019) tuovat esille, ammattikorkeakouluilla on mahdollisuus joko rajata toimintansa työelämän odotusten mukaiseksi tai laajentaa tehtäväänsä myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen edistämiseen. Liikunnanohjaaja (AMK) -koulutuksessa tehdään aktiivisesti töitä sen eteen, että koko koulutus sekä jokainen yksittäinen opintojakso mahdollistaa laaja-alaisemman osaamisen ja vaikuttamisen syntymisen.

Avoin keskustelu koulutuksen tehtävästä on tarpeen

Liikunnanohjaajakoulutus ei palvele vain työelämän tarpeisiin liittyvän osaamisen kehittymistä, vaan sen tavoitteena on kasvattaa opiskelijoista kriittisiä, vastuullisia ja yhteiskunnallisesti ajattelevia asiantuntijoita.

Koulutusohjelmien sisällä ja välillä on tärkeää käydä avointa keskustelua siitä, miten laaja-alainen näkemys koulutuksen tehtävästä ymmärretään ja millaisia merkityksiä se herättää. Näin varmistetaan, ettei työskentely liikkumisen edistämisen ja urheilun parissa kavennu pelkästään taloudellisen hyödyn, tehokkuuden tai paremmuuden osoittamisen tavoitteluksi.

Selkeiden osaamis- ja suoritustavoitteiden rinnalle on opetuksessa suunnitelmallisesti rakennettava myös opiskelijan kasvun, kehityksen ja sivistyksen tavoitteita. Lisäksi on tärkeää sopia yhteisesti pedagogisista linjauksista, joilla nämä tavoitteet voidaan saavuttaa käytännössä.

Tämä on arvovalinta, joka edellyttää yhteistä aikaa, jatkuvaa keskustelua ja hyvää pedagogista linjakkuutta, ehkä vähän sitkeyttäkin. Tavoitteet eivät saa jäädä vain puheeksi, eivätkä jää yksittäisten opettajien vastuulle tai kuihdu koulutuspuhejargoniaksi – vaan toteutuvat konkreettisesti koko koulutuksen läpi.

Kun sivistyksen arvo on kirkkaana, löytyy tahtoa ja rohkeutta kokeilla erilaisia ratkaisuja yhdessä opiskelijoiden kanssa.

Kuva: Haaga-Helia