Keskustelu työelämästä on keskittynyt paljon työn arjessa jaksamiseen. Syitä arjessa jaksamisen haasteisiin on monia ja parhaimmillaan nykyaika antaa kyllä tilaa arjen haasteista puhumiselle. Usein kuitenkin juurisyyt ja oikeat tarpeet jäävät vaille sanoitusta ja toisaalta konkreettisistakaan epäkohdista ei aina uskalleta syystä tai toisesta sanoa. Puhetta saattaa siis olla paljon, mutta aina ei puhuta oikeista asioista. Omien tarpeiden sanoittaminen tai epäkohdista huomauttaminen ei olekaan aina yksinkertaista.
Tässä kirjoituksessa peilaamme asiaa MaRa-alan näkökulmasta.
Asioista saa ja kuuluu olla eri mieltä
Me majoitus- ja ravitsemisalan opettajat keskustelemme paljon opiskelijoiden kanssa ja keskustellessa on tullut esiin monenlaisia epäkohtia eri työpaikoilta – sellaisia epäkohtia, joiden toivoisi jääneen historiaan.
Nuoret ovat kokeneet työpaikoillaan epäoikeudenmukaisuutta muun muassa palkkoihin ja etuihin liittyen. Osa on kokenut luottamuksen rikkoutumista, kun työntekijöiden asioita on kerrottu eteenpäin. Monelle turvattomuutta aiheuttaa kunnollisen perehdytyksen puute, joka näkyy työssä jaksamisen heikentymisenä.
Oman äänen kuuluvaksi saaminen saattaa tuntua mahdottomalta ja pelottavalta. Inhimillisten tekijöiden lisäksi työmarkkinoiden kovan kilpailutilanteen takia olisi tärkeää, että työyhteisöt ovat houkuttelevia ja vetovoimaisia.
Esihenkilöt kantavat työntekijöiden hyvinvoinnista paljon vastuuta ja heiltä odotetaan tuloksentekotaitojen lisäksi empatian voimaa ja kuuntelevaa keskustelutaitoa. Kysyminen, kuunteleminen, neuvojen antaminen ja oikean tahon luo ohjaaminen ovat perusasioita esihenkilön työarjessa, mutta näille asioille pitää antaa aikaa. Kysyminen ja kuunteleminen ovat myös yksinkertaisia tapoja osallistaa ja huomioida työtekijöiden moninaisuus.
Perusasioiden avulla päästään juurisyiden jäljille, mutta lisätään myös psykologista turvallisuutta ja rohkeutta sanoa epäkohdista. Keskustelun täytyy olla avointa molempiin suuntiin ja työntekijän täytyy rohkaistua avoimeen keskusteluun, sillä se on työntekijätaito, joka koskee kaikkia asemasta riippumatta ja tulisi olla osa yrityksen toimintakulttuuria.
Epäkohtien esiintuomista työpaikoilla ei pidä ajatella asioiden hankaloittamisena, vaan tekona, jolla työntekijä koettaa kertoa, miten arjesta saisi entistä toimivamman ja sitä kautta liiketoiminnasta tuottavamman.
Keskustelukulttuuria vahvistetaan pienin askelin
Monesti ajatellaan, että on liian kiire toimia toisin. Pahimmillaan käy kuitenkin niin, että joku työyhteisössä uupuu tai lähtee ja sitten vasta kiire onkin.
Asioiden ääneen sanomista kuitenkin usein arastellaan, sillä sen seurauksia pelätään – joutuuko naurunalaiseksi tai vähätellyksi. Jos nämä asiat haluaa varmuudella välttää, tulee valituksi hiljaisuus. Puhuminen johtaa usein kuitenkin laajempaan hyvään eli hyötyjänä on puhujan lisäksi koko organisaatio, tiimi tai vaikkapa asiakkaat. Puhumalla annammekin mahdollisuuden ryhmän koko potentiaalin käyttämiseen ja laajempaan hyötyyn. (Yli-Kaitala 2020.)
Mistä sitten lähteä liikkeelle työarjessa? Yksi helppo keino on aloittaa kysymällä kuulumiset. Se vie pari sekuntia, mutta voi avata tien todella isojen asioiden ääreen – sellaisten asioiden, joiden kautta päästään kiinni ongelmiin liittyen vaikkapa työhyvinvointiin ja työtehokkuuteen.
Kun työarki ei toimi, työn ydin, työn tehokkuus ja työhyvinvointi kärsivät. Virheet jäävät huomaamatta ja hoitamatta, jos työpaikalla ei ole toimivaa keskustelukulttuuria. Tällaista ikävää kierrettä ei yksikään yritys tietoisesti tavoittele, mutta siitä kannattaa tietoisesti pyrkiä irti. Sen sijaan työyhteisöä vahvistaa vuoropuhelun tavoitteleminen, jossa halutaan ymmärtää itse asiaa, toista ihmistä kuin omaa itseäänkin (Sarkkinen 2021).
Me ihmiset olemme keskenämme erilaisia ja me tulemme eri lähtökohdista erilaisin kokemuksin. Juuri sen takia on tärkeää arvostaa erilaisia mielipiteitä, vaikka itse olisikin toista mieltä.
MaRa-ala kuntoon keskustelemalla
Avoimen keskustelukulttuurin avulla lisätään alakohtaista osaamista ja innostetaan uuden oppimiseen sekä erikoisosaamisen vahvistamiseen. Parhaimmillaan tämän avulla saadaan esimerkiksi eri sukupolvet keskustelemaan keskenään ja oppimaan toisiltaan.
Meillä kaikilla on aikaisempien kokemusten tai persoonallisuuden mukanaan tuomia toimintatapoja ja ajatuksia. Näistä kumpuavien omien asenteiden, uskomusten ja rajoitusten tarkastelu (Silvennoinen & Kauppinen 2007) onkin erityisen tärkeää, jotta voimme ymmärtää paremmin omaa ajatteluamme ja sitä kautta edistää toimivampaa ja keskustelukulttuuriltaan avoimempaa työyhteisöä.
Viime aikoina monilla aloilla, niin myös MaRa-alalla, erikoisosaaminen ja syvän ammattitaidon muodostuminen on muuttunut. Asiakaskokemuksen tuottaminen on tärkeää, mutta siihen ei välttämättä ole enää osaamista. Myös työn arvostus on muuttunut ja työhön sitoutuminen on heikentynyt. Monella voi taustalla olla alussa mainitut syyt, puutteet arvostuksessa ja oikeudenmukaisuuden tunteessa.
Edellä totesimme, että alakohtainen osaaminen rakentuu ja vahvistuu avoimen keskustelukulttuurin kautta. Tämä lisää suoraan alan houkuttelevuutta, pitovoimaa ja sitä kautta myös yritysten liiketoiminnallista hyvinvointia.
Inkluusion vahvistaminen MaRa-alalla -hankkeessa tuemme MaRa-alan yritysten inkluusion lisäämistä työpaikoilla. Inkluusion vahvistaminen lisää työhyvinvointia ja parantaa sitä kautta työssä viihtymistä ja työhön sitoutumista. Hanketta rahoittaa Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus
Lähteet
Sarkkinen, M. 2021. Kymmenen askelta arvostavaan keskusteluun työyhteisössä. Työterveyslaitos. Luettu: 10.1.2025.
Silvennoinen, M. & Kauppinen, R. 2007. Kehity alaisena – onnistuneet alaistaidot käytännössä. Tammi. Jyväskylä
Yli-Kaitala, K. 2020. Puhua vai vaieta – psykologinen turvallisuus voi rikkoa hiljaisuuden. Työterveyslaitos. Luettu: 10.1.2025.
Kuva: Shutterstock