Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmatyö ei ole kertaluonteinen projekti, vaan jatkuva prosessi

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma on tehty, mutta työ ei ole vielä valmis. Tarkemmin sanottuna tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö ei tule koskaan valmiiksi: kyse on jatkuvasta kehittämisestä.

Olemme kehittäneet tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä vapaan sivistystyön oppilaitoksissa, ja kokemustemme perusteella tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön prosessiluontoisuutta ja johtamista on vahvistettava (ks. myös Mikkola 2023).

Oppilaitosten on seurattava, miten suunnitelmien mukaiset toimenpiteet toteutuvat ja mitä vaikutuksia niillä on (Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986, 5a §; Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014, 6§). Vaikuttavuuden arviointi mahdollistaa sen, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen oppilaitoksen arjessa on jatkuvaa: sen kautta tulee näkyväksi asetettujen tavoitteiden saavuttaminen sekä parantamisen paikat.  

Arviointi tekee tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmasta elävän asiakirjan, kun jatkuvan parantamisen avulla tunnistetaan kehityskohteita ja tehdään tarvittavia muutoksia. Kun tavoitteet on asetettu konkreettisiksi, on helpompi määritellä mittarit, arviointitavat ja ajankohdat, joiden avulla niiden saavuttamista ja toteutumista arvioidaan.

Palautejärjestelmä, joka mahdollistaa jatkuvan palautteen keräämisen opiskelijoilta ja henkilökunnalta, osoittaa oppilaitoksen sitoutumista tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisen sekä varmistaa jatkuvuuden suunnitelmien päivittämisen välillä.

Oppilaitosten haasteina onkin ollut Mikkolan (2023) selvityksen mukaan juuri toimenpiteiden arviointi, koska tavoitteet ovat olleet yleisluontoisia ilman konkretiaa teoista. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma voi toimia kehittämisen välineenä silloin, kun toimenpidesuunnitelma on tarpeeksi konkreettinen. 

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön kehittäminen ja arviointi tarvitsee johtamista 

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman pitää sisältää mekanismit ja tavat, joilla voidaan mitata ja arvioida sen vaikuttavuutta. Ne voivat tarkoittaa esimerkiksi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskyselyjä, tilastollisia analyyseja ja palautekyselyjä. Niitä voidaan sisällyttää myös osaksi muita kyselyjä, esimerkiksi kurssipalautteisiin ja henkilöstön hyvinvointikyselyihin.  

Arviointi ja toiminnan jatkuva kehittäminen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi kuuluu rehtorin tehtäviin. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman jatkuvalla arvioinnilla oppilaitosjohto voi vahvistaa esimerkiksi strategista johtamista, pedagogisen toimintaympäristön kehittämistä ja opetuksen laatua.

Pedagogisen johtajuuden ydinarvoina voidaan pitää ihmisyyttä, sivistystä, demokratiaa ja tasa-arvoa (ks. Yliruka 2020). Nämä ovat myös vapaan sivistystyön tehtäviä sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämistä. Pedagoginen johtaminen on muutoksen johtamista, mutta mikäli pedagogisessa johtamisessa on on vaetta, ei yhteisö voi oppia, sillä muutokselle ei ole suotuisia edellytyksiä, asetetut tavoitteet eivät toteudu eikä muutostakaan ei voi tapahtua (Kovalainen 2017). 

Oppilaitoksen toiminnan kehittäminen ja arviointi, myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyössä, tarvitsee suunnitelmallisuutta, systemaattisuutta ja jatkuvuutta. Johdonmukaista kehittämistä ja arviointi voi lähestyä Fullanin, Adamsin ja Quinnin (2016) nelikentän kautta, jossa johtaminen tarkoittaa

1. tarkennettua suuntaa, jossa yhteisesti jaettu tarkoitus ja selkeä strategia ohjaavat tavoitteiden saavuttamista
2. yhteistyökulttuurin vaalimista, jossa selkeät rakenteet ja prosessit tukevat yhdessä tekemistä ja jossa yksilön kehittämistä tärkeämpää on yhteisöllisen kapasiteetin vahvistaminen
3. vastuullisuuden varmistamista, jossa kaikki ottavat vastuuta kehittämisestä ja jossa ulkoisia velvoitteita hyödynnetään avoimesti edistyksen arvioimisessa sekä
4. oppimisen syventämistä, joka mahdollistuu parhaiden käytäntöjen tuntemisen, käyttämisen ja kehittämisen avulla.  

Vapaan sivistystyön toimijoille fasilitoimamme koulutusprosessin päätteeksi tutkimme yhdessä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmatyön onnistumisen elementtejä. Pohdinnoissa korostui vaiheistaminen. Esimerkiksi Hiattin ADKAR-mallista (Awarness, Desire, Knowledge, Ablity & Reinforcement) saa tukea muutoksen ennakoivaan näkökulmaan. Sen keskiössä ovat ihmiset muutoksen takana. Mallin avulla muutosprosessissa aloitetaan lisäämällä ensin tietoisuutta ja ymmärrystä muutostarpeesta (Awarness) sekä halua osallistua muutokseen ja tukea muutosta (Desire). Muutosvaiheessa hankitaan tietoa, miten muutos toteutetaan (Knowledge) ja kykyä toteuttaa muutos (Ablity). Tulevaisuuden näkökulmana on muutoksen vahvistaminen, eli kuinka muutosta pidetään yllä (Reinforcement). (Whatfix 2024.)

ADKAR-malli toiminnan kehittämisessä arvostaa ja vaalii kaikkia muutostyöhön osallistujia. Mallissa on nähtävissä yhteys lakisääteisten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimisen prosessiin. Tällä samalla periaatteella toteutimme vapaan sivistystyön toimijoiden koulutusprosessin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön tukemiseksi.

Tarvitaankin huolellista prosessin suunnittelua ja toiminnan jatkuvaa, monipuolista arviointia ja uudelleen suuntaamista, jotta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmasta tulee elävä asiakirja, joka mahdollistaa tasa-arvoisemman ja yhdenvertaisemman arjen eikä pelkästään täytä lakisääteistä velvoitetta. 

Vinkit vapaan sivistystyön oppilaitoksille 

Edistämistoimenpiteiden on oltava oppilaitoksen toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia. Vapaan sivistystyön oppilaitosten velvoite edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta toteutuu parhaiten, jos tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma nähdään jatkuvana prosessina, jota kehitetään jatkuvan arvioinnin perusteella.   

Oppilaitoksessa voidaan luoda palautekanavia, joiden kautta oppijat ja henkilöstö voivat jatkuvasti antaa palautetta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksistä. Tämä voi olla esimerkiksi nimettömänä annettava sähköinen palaute, säännölliset keskustelutunnit tai avoimet palautelaatikot. Avoin ja jatkuva dialogi varmistaa sen, että ongelmakohtiin puututaan ajoissa.  

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön tukena kannattaa hyödyntää olemassa olevaa ja kerättävää arviointitietoa monipuolisesti. Tieto voi olla esimerkiksi indikaattoritietoja, toiminnan itsearviointia ja vertaisarviointia​. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kysymykset voidaan sitoa myös muihin oppilaitoksessa lukuvuoden aikana tehtäviin kyselyihin ja palautteisiin. Laatua lisää oppilaitoksessa käydään jatkuvaa keskustelua teemoista ja seurataan säännöllisesti palauteprosessien tuottamaa aineistoa. Myös opetussuunnitelmia, oppimateriaaleja sekä tapahtumien toteutuksia ja sisältöä kannattaa analysoida tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisen näkökulmista. 

Vapaan sivistystyön oppilaitoksessa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön jatkuvaa arviointia pitää johtaa suunnitelmallisesti ja systemaattisesti sekä oppilaitoksen strategiaan kytketysti. Tämä lähtee tavoitteista, joiden tulee olla kaikkien tiedossa. Arviointityö tarvitsee suunniteltua aikaa ja yhdessä oivaltamista.  

Suunnitelmallinen työote mahdollistaa sen, että oppilaitoksessa on kaiken aikaa ajantasainen ja voimassa oleva suunnitelma. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö elää jatkumossa: prosessi ei pääty valmiiseen toiminnalliseen suunnitelmaan tasa-arvon ja -yhdenvertaisuuden edistämiseksi vaan palaa taas alkuun: osallistavaan nykytilaselvitykseen.