Lempeät, kannustavat katseet ja sanat tukevat ammatillista kehittymistä

Ihmisillä on perustarve kuulua yhteisöön sekä tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi yhteisön jäseneksi. Yhteisöllisyys onkin syvempi tunne kuulumisesta itselle merkitykselliseen ryhmään. Yhteys muihin lisää motivaatiota ja merkityksellisyyden tunnetta kasvattaen hyvinvointia. (Martela 4.10.2024.)

Yhteisön Parhaaksi (YP) -hankkeessa tutkitaan muun muassa, millainen vuorovaikutus edistää pedagogista hyvinvointia ja miten korkeakoulussa tuetaan ja ohjataan henkilöstön työtä ja pedagogista hyvinvointia. Pedagoginen hyvinvointi on sekä korkeakoulujen henkilöstön työhyvinvointia että opiskelijoiden opiskeluhyvinvointia (Kotila ym. 2023).

Korkeakouluissa esihenkilöt voivat toimia työyhteisön onnistumisen mahdollistajina, ja arvostavat ja kunnioittavat johtamiskohtaamiset voivat ohjata työntekijää oikealle polulle ja uuden oppimisen äärelle. Pedagoginen johtamistoiminta koskee kuitenkin jokaista korkeakouluyhteisön jäsentä, johon koko henkilöstö osallistuu vastavuoroisissa vuorovaikutussuhteissa. Tämä on jaettua ja yhteisöllistä johtamista, jossa voidaan oppia yhdessä ja kehittää asioita yhdessä. Dialogisuus ja reflektio auttavat uudistumisessa sekä korkeakouluhenkilöstön ammatillisessa kehittymisessä. Työyhteisön kannustava ilmapiiri voi myös tukea uusien kyvykkyyksien kehittämistä ja innostuksen ylläpitoa omaa ammatillista kehittymistä kohtaan. (Mäki 2022; Erkkilä & Perunka 23.6.2021.)

Haavoittuvuuden helliminen ja herkkä kohtaaminen

Korkeakouluhenkilöstön työhön kuuluu jatkuva itsensä kehittäminen ja uusien asioiden oppiminen. Tämä voi tarkoittaa epävarmuuden tunnetta uuden oppimisen äärellä, ennen kuin uusi asia on sisäistetty. Uusilla työntekijöillä on myös paljon uutta opittavaa, kun he aloittavat työskentelyn uudessa organisaatiossa.

Ihmisten toimintaan liittyvät tunteet, ja vaikka olemme kuinka kouluttautuneita ja asiantuntevia, meitä voi mietityttää, olemmeko riittäviä ja kelpaammeko tällaisenaan. Kun jokin asia on ihmiselle tärkeä ja merkityksellinen, se koetaan myös tunnetasolla herkäksi asiaksi. Tällöin muiden ihmisten reagointi ja johtajuuskohtaamiset vaikuttavat siihen, miten asiaan suhtaudutaan ja miten toinen ihminen kohdataan.

Inhimillistä ja välittävää johtamista on se, että pysähdytään kuuntelemaan ja olemaan läsnä asioiden äärellä yhdessä ihmetellen. Toisinaan pelkkä kiinnostuksen osoittaminen ja kannustava katse voivat tuoda arvostuksen tunnetta keskeneräisten ideoiden kuuntelussa. Työn arjessa työskennellään usein kollegoiden kanssa, ja heillä saattaakin olla suuri merkitys oman ammatillisen kehittymisen tukemisessa ja reflektoinnissa.

Yhteisö voi tukea ammatillista kehittymistä vertaistuen kautta. Kun vertaistuki on kannustavaa ja rohkaisevaa ja kun luottamus on rakentunut jäsenten keskuudessa, uskalletaan myös nostaa esiin haastavia asioita ja puhua asioista suoraan. Näin kriittisemmätkin palautteet sallitaan, ja ne toimivat toiminnan kehittämisen ajureina. Toisaalta yhteisöt voivat tuoda peilipintaa armollisuuden suhteen mahdollisten riittämättömyyden tunteiden tai haastavampien tilanteiden käsittelyssä.

Organisaatiopsykologi Pekka Töllin (2024, 241) mukaan arvostava läsnäolo ja kohtaaminen on parasta, mitä toiselle voi antaa. Ihmisillä on perustarve tulla nähdyksi, ymmärretyksi ja huomioiduksi. Tätä voi osoittaa sanoilla ja teoilla, mutta myös arvostavalla läsnäololla, joka tulee esiin katseina, kuunteluna ja jakamattoman huomion osoittamisena. (Tölli 2024, 241–263.)

Yhteisö tukemassa korkeakouluhenkilöstön opettamis- ja ohjaustyötä

Työelämä muodostuu toimimisesta erilaisissa tiimeissä ja yhteisöissä. Yhteisöllisyys lisää hyvinvointia, kun ihmiset saavat kokemuksen välittämisestä, kannustamisesta ja kuulumisesta turvalliseen sekä lämminhenkiseen yhteisöön. Tämä lisää merkityksellisyyden tunnetta arjen työssä.

Opettajan ja ohjaajan työ on vuorovaikutusta ja opiskelijoiden kohtaamista. Kun opettaja voi itse hyvin, hänellä on energiaa kohdata opiskelijansa läsnäolevasti ja tietoisesti sekä pysähtyä hetkeen ja opiskelijoiden tarpeiden äärelle. Arvostavat ja kunnioittavat ohjauskohtaamiset ovatkin tärkeitä paikkoja kehittymisen kannalta. Tällöin auttaa, että opiskelijan ja opettajan välille on muodostunut luottamuksellinen suhde, jossa voidaan tuoda esiin myös herkkiä asioita.

Siksi onkin tärkeää, että korkeakouluhenkilöstön jäsenet saavat tukea ja hyvän kokemuksen yhteisöllisyydestä, jotta he voivat rohkaista opiskelijoitaan olemaan aktiivisia toimijoita omassa korkeakouluyhteisössään.

Korkeakouluissa työyhteisöt voivat toimia hyvinvoinnin lähteenä. Uuden oppimisen ja ammatillisen kehittymisen äärellä voidaan lempeillä katseilla ja kannustavilla sanoilla voimaannuttaa kanssakulkijoita.