Pienryhmäopiskelu vahvistaa opiskelijoiden hyvinvointia

Pääkaupunkiseudun kolme suurta ammattikorkeakoulua – Haaga-Helia, Metropolia ja Laurea – ovat yhdistäneet voimansa vahvistaakseen opiskelijoidensa hyvinvointia. Koulut tarjoavat opiskelijoilleen viikon mittaista ”Hallitse mielesi, hallitse arkesi” -opintojaksoa.

Eräs opiskelija tiivisti opintojakson seuraavasti: ”Sain sellaisia hyvinvointiani tukevia oivalluksia ja onnistumisia, joita en uskonut voivani saada vuosien kamppailujen jälkeen.” 

Viisi päivää, viisi teemaa ja paljon oivalluksia

Opintojakso osoittaa, että korkeakoulut voivat auttaa opiskelijaa hahmottamaan omia henkilökohtaisia hyvinvoinnin esteitä sekä löytämään niihin ratkaisuvaihtoehtoja. Tämä on mahdollista pienryhmätyöskentelyn ja coachingiin perustuvan toimintatavan avulla.

Coaching on luova prosessi, jossa coach herättelee asiakkaan ajattelua henkilökohtaisen ja ammatillisen potentiaalinsa täysipainoiseen hyödyntämiseen (ICF 2020). Coaching siis auttoi opiskelijoita löytämään potentiaaliaan oman hyvinvointinsa edistämiseen.

Substanssiopetus tapahtui itseopiskelulla virtuaalisen materiaalin avulla. Itseopiskelun jälkeen päivän teemaa käsiteltiin kuuden hengen ryhmäcoachingissa. Ryhmässä tapahtuva coaching tapahtuu samalla periaatteella kuin yksilöcoaching: coach auttaa asiakasta asettamaan tavoitteensa ja luomaan toimintasuunnitelman sekä kannustaa toiminnan aloittamiseen ja arvioimiseen, jotta asiakas oppii itse säätelemään toimintaansa entistä tehokkaammin (Grant 2012). Kyseessä on siis oppimisprosessi, jossa oppiminen tapahtuu asiakkaan tutkiessa ja muuttaessa omia käsityksiään (Ristikangas 2008).

Jokaisella opintojakson viikonpäivällä oli oma teemansa: stressinhallinta, ajanhallinta, jaksaminen ja palautuminen, keskeneräisyyden sietäminen ja resilienssi muutosten keskellä. Teemojen valinta on merkittävä tekijä opintojakson onnistumisen kannalta. Hyvinvointia voi tarkastella monesta eri näkökulmasta, ja opintojaksolle valitut teemat osuivat kohderyhmän tarpeisiin.

Teemojen järjestys suunniteltiin opettajien oman arvion pohjalta siten, että alkuviikosta käsiteltiin neutraalimpia ja arkipäiväisempiä asioita, ja henkilökohtaisemmat asiat ja vaikeammat tunteet jätettiin viikon loppupuolelle, jotta pienryhmän sisällä oli ehtinyt syntyä luotettava ja psykologisesti turvallinen ilmapiiri.

Luottamuksen rakentaminen on yksi opettajan tärkeimmistä tehtävistä. Luottamuksen rakentamisen peruselementtejä ovat kaikkien tiedossa olevat yhteiset säännöt ja dialogisuus, eli opettajan puolelta vaaditaan täydellistä läsnäoloa, kuuntelemista ja välittämistä (TTK). Lisäksi opettajalla tulee olla riittävästi ymmärrystä ryhmätoiminnasta ja psykologista ihmismielen ymmärrystä (Thornton 2010, 13). Oli suorastaan yllättävää huomata, että verkossa tapahtuvat coaching-tapaamiset eivät tuntuneet heikentävän turvallisen ilmapiirin luomista.

Jokaisen päivän päätteeksi opiskelijat reflektoivat oppimistaan kirjallisesti. Tiuraniemi (2002, 2–5) kuvaa reflektiota kykynä ottaa oma minuutensa tai oma toimintansa tarkastelun kohteeksi, eli siinä havainnoidaan ja tunnistetaan tunteita ja omia sisäisiä prosesseja. Eräs opiskelija totesikin reflektointikirjoituksistaan: ”Reflektointi on minulle hyvin luontaista, mutta en ole osannut yhdistää sitä opiskeluajan hallintaan. Uskon, että viikoittaisesta reflektoinnista tulee olemaan minulle hyötyä niin opiskeluissani, kuin työnikin parissa.”

Tietoa on, taitoa ei niinkään

Stressinhallintaan liittyvät jaksaminen, palautuminen, ajankäytön hallinta, priorisointi, aloitteellisuus ja keskittymisen taidot. Aiheet ovat monelle tuttuja, sillä niistä kirjoitetaan esimerkiksi mediassa paljon. Opiskelijat tietävät, että pitkittynyt stressi voi aiheuttaa niin masennusta kuin oppimishäiriöitä tai aloitekyvyn puutetta (Huitti 2020, 16–20), mutta heillä oli vähemmän konkreettista taitoa löytää stressitekijöilleen ratkaisuja. Kävi ilmi, että esimerkiksi rutiinien puute oli monelle haaste. Keskusteluissa ilmeni tarve löytää toimivia systeemeitä, joilla rytmittää opiskelua ja muuta arkea.

Työuupumusta ehkäisevät toimenpiteet tulisi huomioida jo opiskelija-aikana. Työperäinen stressi aiheuttaa välillisesti ja välittömästi miljardien eurojen kuluja Suomessa vuosittain, sillä joka neljäs työntekijä kokee työuupumusta (Huitti 2020, 21).

Vertaistuki mahdollisti hyvien stressinhallintakokemusten jakamisen. Omien kokemusten lisäksi keinoja stressinhallintaan löytyi itseopiskelumateriaalista. Näitä ovat esimerkiksi itsesyyttelyn lopettaminen, itselle asetettavien vaatimusten kohtuullistaminen ja oman rajallisuuden hyväksyminen (Ahola, Toppinen-Tanner & Seppänen 2016, 20).

Koronan jälkeinen aika puhututti ryhmää paljon. Poikkeusaika oli koetellut joidenkin jaksamisen rajoja, kun taas toisille se oli muutoksen mahdollistaja, uuden elämän ja omaan hyvinvointiin keskittymisen alku. ”Korona osoitti konkreettisesti, että mitä tahansa voi tapahtua ja mikä tahansa on mahdollista – niin hyvässä kuin pahassa. Ei kannata jäädä odottelemaan sopivampaa aikaa tai liiaksi arpomaan, mitä tehdä elämällään. Ihminen niin helposti jämähtää tuttuihin ja turvallisiin ympyröihin.”

Keskeneräisyyttä, epävarmuutta ja armollisuutta

Sisäisistä tekijöistä tarkasteluun otettiin kaksi taitoa: keskeneräisyyden ja epävarmuuden sietämisen taito sekä resilienssin taito. Resilienssi on psyykkistä selviytymiskykyä, joustavuutta ja uudelleen orientoitumista (Mieli ry, 2022), ja taitoa tarvitaan erityisesti muutostilanteissa, joissa tuleva on sumun peitossa.

Näitä tärkeitä taitoja ei opeteta missään, vaikka ne kuuluvat jokaisen ihmisen elämään. Miten jaksaa yrittää, kun tuntuu, ettei ole riittävän hyvä, eikä tulevista työpaikosta tai maailman tilanteesta ole varmuutta?

Herkkien ja henkilökohtaisten asioiden käsittely vaatii opettajalta taitoa ja ryhmältä runsaasti sisäistä luottamusta sekä ja epätäydellisyyttä sallivaa psykologisen turvallisuuden kokemusta. Siksi näitä teemoja siirryttiin käsittelemään vasta ryhmäytymisen edetessä.
  
Opiskelijat kokivat saaneensa paljon apua opettajien keräämästä opiskeluaineistosta: ”On hyvä keino kokeilla sen miettimistä, auttaako vai vahingoittaako tämä käytös minua? Pysähtyä miettimään, ottaa vastuu omista valinnoistaan ja koittaa suunnata tekeminen asioihin, jotka ovat itselle hyväksi.”

Opiskelijoiden mukaan oli tärkeää oppia ymmärtämään, kuinka tärkeässä osassa armollisuus on oman hyvinvoinnin kannalta. 

Kallista – vai onko sittenkään?

Oman toimintatavan muuttamisessa on olennaista, että saa purkaa omia ajatuksiaan vertaisten kanssa ja saa vertaispalautetta. Keskustelu auttaa suhteuttamaan omia ongelmia ja huomaamaan, ettei ole niiden kanssa yksin. Vahva sisäinen luottamus ryhmässä lisää avointa keskustelua ja uskallusta jakaa herkkiä ja tärkeitä asioita toisille.

Avointa keskustelua ja sen edellyttämää luottamusta ei synny isoissa ryhmissä. Pienryhmässä tehtävä toiminta maksaa enemmän, mutta on sen arvoista. Coaching opetuksessa näyttää olevan ylivertainen toimintamalli tavoiteltaessa uusia henkilökohtaisia oivalluksia.