Teköäly – uhka vai mahdollisuus AMK-opettajalle?

Johdanto

Verkkokaupat ja suoratoistopalvelut osaavat tarjota sinulle tuotteita, joista saattaisit olla kiinnostunut. Sosiaalisessa mediassa näet juuri itseäsi koskettavaa sisältöä. Voit pelata erilaisia pelejä konetta vastaan tai seikkailla virtuaalitodellisuudessa. Ehkä kodissasi tai älypuhelimessasi sinulla on jo apulaisena virtuaaliavustaja. Vakuutusyhtiön nettisivuilla kysymyksiisi vastaa chattibotti. Taloushallinnon ohjelmat käyvät läpi päivittäiset ostolaskut automaattisesti ja työhakemuksistakin tietokone voi tehdä ensimmäisen karsinnan. Tehtaissa monet työvaiheet suoritetaan robottien, ei ihmisten toimesta. Tekoäly on ollut, ja tulee monien lähteiden mukaan yhä enenevässä määrin olemaan, osa meidän jokapäiväistä elämäämme. Itse asiassa, toisin kuin tämänhetkisestä kuohunnasta aiheen ympärillä voisi ajatella, kyseessä ei ole mitenkään uusia ilmiö, vaan se on ollut olemassa jo viimeiset 60 vuotta. Tekoälyyn vain liittyy niin sanottu uutuuden paradoksi, joka saa meidät pitämään tekoälynä aina vain kulloinkin uutuutena esiteltyä asiaa – kunnes jälleen totumme siihen, ja lakkaamme pitämästä sitä tekoälynä. (Stanford University 2016, 12.) Sillä voidaan nähdä olevan vaikutuksia ihan kaikkeen ympärillämme, aina työelämästä terveydenhuoltoon, liikenteeseen, ympäristöön ja tapaamme osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Olipa tekoälyn kehityksestä mitä mieltä tahansa, on jokaisen hyvä tietää siitä ainakin perusteet.

Oppilaitoksissa olemme monella tavalla mukana valmentamassa tulevaisuuden ammattilaisia työelämän tarpeisiin. Siksi meidän onkin ensiarvoisen tärkeää tietää, mistä tekoälyssä on kysymys. Tästä, ja omasta mielenkiinnosta aihetta kohtaan, suoritimme Helsingin yliopiston ja Reaktorin tarjoaman Elements of AI –MOOCin kesällä 2018. Kun sitten seuraavana syksynä työnantajamme tarjosi henkilöstölle mahdollisuuden osallistua Lasse Rouhiaisen Artificial Intelligence –workhopiin, lähdimme mukaan saadaksemme vielä lisää tietoa aiheesta. Workshopin pienryhmätehtävien ja –keskustelujen myötä syntyi tässäkin artikkelissa esittelemämme malli tekoälyn vaikutuksesta opettajan työhön.

Luomamme mallin mukaan tekoäly on kaikkialla ja tekoäly vaikuttaa opettajan työhön yhteiskunnan, opiskelijoiden sekä omien että muiden tekoälyyn liittyvien kokemusten perusteella. Opettajan työ taas vaikuttaa yhteiskuntaan lähinnä opiskelijoiden kautta. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että opettajina olemme selvillä missä mennään tekoälyn suhteen, tiedämme mitä tekoälyllä tarkoitetaan, hahmotamme miten tekoäly vaikuttaa yhteiskuntaan ja työelämään ja muuttaa näitä sekä tiedostamme tekoälyn tuomia mahdollisuuksia ja muutoksia opettajan työhön liittyen. Näistä kerromme tarkemmin artikkelissa ja toivomme löytävämme vastauksen seuraaviin kysymyksiin; Miten tekoäly vaikuttaa amk-opettajan työhön ja pitääkö olla huolissaan?

Hyvä paha tekoäly

Tekoäly herättää meissä ihmisissä paljon tunteita: toiset ajattelevat toiveikkaasti sen tulevan ratkaisemaan kaikki pienet ja suuret ongelmamme, toiset taas maalailevat apokalyptisia näkymiä ihmiskunnan alistavasta robottijoukosta. Ennen kuin pohdimme sitä, millaisia uhkia tai mahdollisuuksia tekoälyyn liittyy, on kenties hyvä selkeyttää, mitä tekoälyllä oikeastaan tarkoitetaan.

Vaikka tekoälystä puhutaan paljon, ei sille ole esitetty yhtä, kaikkien yksiselitteisesti hyväksymää määritelmää. Nils J. Nilsson on määritellyt tekoälyn sellaisiksi toimiksi, joilla pyritään tekemään koneista älykkäitä, eli kykeneviä toimimaan tarkoituksenmukaisesti suhteessa ympäristöönsä. (Stanford University 2016, 12.) Työ- ja elinkeinoministeriön raportissa (2017, 15.) viitataan niin ikään koneiden ja järjestelmien kykyyn toimia tehtävä ja tilanne huomioiden järkevällä tavalla. Tässä määritelmässä tekoälyyn liitetään myös sen kyky oppia ja tehdä päätöksiä lähes samalla tavalla, kuin ihmiset. Rouhiainen (2016, 36) puolestaan sanoo, että tekoälyyn liittyy sen kyky suoriutua annetusta tehtävästä yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin ihminen. Samankaltaisia määritelmiä olisi mahdollista löytää vielä lisää, mutta jo näistä huomataan muutamia keskeisiä yhtäläisyyksiä. Ensinnäkin tekoälyssä on kysymys koneiden ja järjestelmien ominaisuudesta, jota ei kuitenkaan ole olemassa täysin ilman ihmisen “luonnollisen älyn” myötävaikutusta. Lisäksi tekoälylle ominaista on sen kyky toimia tarkoituksenmukaisella tavalla suhteessa ympäristöön ja käsillä olevaan tehtävään.

Vaikka määritelmästä päästäisiinkin yhteisymmärrykseen, voidaan edelleen todeta, että kaikki tekoäly ei ole samanlaista. Lasse Rouhiainen (2018, 43.) puhuu tekoälyn kolmesta päätasosta: kapeasta, vahvasta ja supertekoälystä. Nämä erottaa toisistaan ennen kaikkea se, mihin tekoäly pystyy. Kapea, eli heikko, tekoäly on se tekoälyn muoto, mikä nykyisin on meille ehkä kaikkein tutuin ja käytetyin. Tässä tekoäly suorittaa hyvin yhtä yksittäistä tehtävää, mutta ei pysty käsittelemään useita alueita yhtäaikaisesti, eikä omaa ihmisälyn kaltaista monipuolista älykkyyttä. Seuraava taso olisi vahva tekoäly, niin sanottu yleinen tekoäly. Tällaista ajattelevaa konetta, joka voisi suorittaa tehtäviä ihmisen kaltaisesti, ei ole vielä onnistuttu kehittämään. Vahvan tekoälyn jälkeen tulevaisuudessa siintäisi supertekoäly, sellainen älykkyyden taso, jolla kone voisi toimia joka alalla älykkäämmin kuin älykkäin ihminen. Vaikka tekoälyn saralla kehitys onkin nopeaa, ja kasvu tapahtuu eksponentiaalisesti, on kuitenkin hyvä huomata, että olemme vielä melko kaukana näistä superälykkäistä koneista. Tällä hetkellä erittäin kehittyneinäkin pitämämme tekoälysovellukset pystyvät suorittamaan vain niille erikseen tarkasti määritellyn tehtävän tietyssä toimintaympäristössä, ja tämänkin takana on valtava määrä ihmisten suunnittelu- ja testaustyötä. (Stanford University 2016, 4.)

Yksi yleisistä huolista tekoälyn suhteen liittyy siihen, riittääkö tulevaisuudessa meille ihmisille enää töitä, kun koneet pystyvät tekemään ison osan tehtävistä nopeammin, tasalaatuisemmin ja tehokkaammin. Tulevaisuuden työelämän muutoksiin palaamme seuraavassa luvussa. Voitaneen kuitenkin todeta, että tämä kysymys on sellainen, johon yhteiskunnassa tulee kiinnittää huomiota. Meidän täytyy kyetä ratkaisemaan jollain tavalla se, miten varmistetaan tulevaisuudessa kaikille mahdollisuus elannon hankkimiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Toisaalta väestörakenteen muuttuessa ja esimerkiksi tehdas- tai maataloustyön menettäessä houkuttelevuuttaan nuorempien sukupolvien silmissä, robotiikka ja tekoäly voi hyvinkin tuoda helpotusta tiettyjen alojen työvoimapulaan, ja näin auttaa yhteiskuntaa toimimaan tehokkaammin. Lisäksi tekoälyn odotetaan muutenkin kasvattavan yleistä hyvinvointia uusien liiketoimintamahdollisuuksien sekä vanhojen toimintojen tehostumisen myötä. Uudella teknologialla on yleensä voitu nähdä olevan työpaikkoja luova vaikutus. Ihmisten osaamisesta nyt ja tulevaisuudessa on kuitenkin pidettävä huolta, etteivät tekoälyyn liittyvät muutokset kasvattaisi eriarvoisuutta sen enempää kansallisella kuin globaalillakaan tasolla. (Stanford University 2016, 4-5., TEM 2017, 12-13., Floridi ym. 2018, 692., Rouhiainen 2016, 39-40.)

Samalla kun tekoäly vie alemman tuottavuuden rutiininomaisia tehtäviä sekä erilaisten tietovarantojen käsittelyyn nojaavia päättely- ja ennustamistehtäviä, se voi vapauttaa ihmisten resursseja korkeamman tuottavuuden tehtäviin. Rutiinitehtävien poistuminen voi antaa toisille mahdollisuuden monipuolistaa tehtäviään, joskin esimerkiksi aikaisemmin ennusteiden tai analyysien laatimista sisältäviä tehtäviä tekoäly voi supistaa. Koneiden tehdessä osan töistä voi kuitenkin ihmisille jäädä enemmän aikaa edistää itselleen mielekkäitä projekteja sekä kehittää itseään. (TEM 2018, 36-37., Floridi ym. 2018, 691.)

Mitä enemmän meitä koskevat asiat ovat koneiden käsiteltävänä ja päätettävänä, sitä tärkeämmäksi nousevat sekä tietoturvaan että tiedon asianmukaiseen käsittelyyn liittyvät kysymykset. On oltava erittäin tarkkana, että koneiden päätöksentekomallit ja päätöksentekoon käyttämät tietomassat eivät esimerkiksi sisällä sellaisia vääristymiä, mitkä olisivat omiaan aiheuttamaan yksittäisille ihmisille tai ihmisryhmille haittaa. (Stanford University 2016, 10., Rouhiainen 2016, 41.) Turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä on muutenkin syytä pohtia, kun koneet tekevät yhä suuremman osan päätöksistä. Jos ajatellaan esimerkiksi lentoliikennettä tai sairaanhoitoa, voi yhdellä virheellä tai tahallisella hyökkäyksellä järjestelmää vastaan olla hyvinkin kohtalokkaat seuraukset. (Floridi ym. 2018, 692.)

Entä sitten se robottien maailmanvalloitus? Tämän suhteen voimme nukkua yömme toistaiseksi rauhassa. On hyvä muistaa, että tekoäly on sovellus, joka on ihmisen toimesta ohjelmoitu suorittamaan tietty tehtävä ennalta määrätyllä tavalla. Vaikka koneet tulevaisuudessa oppisivat tekemään laajempia tehtäväkokonaisuuksia ja pystyisivät oppimaan sekä tekemään monimutkaisia valintoja itsenäisesti, on silti melko epätodennäköistä, että ne itsenäisesti päättäisivät tehdä lopun ihmisistä. (Stanford University 2016, 10.; Rouhiainen 2016, 40.)

Stanfordin yliopiston tekoälyraportissa (2016, 5) peräänkuulutetaan päättäjiltä rationaalista suhtautumista tekoälyyn. Tekoälyä koskevaa sääntelyä ja päätöksiä tehtäessä tulee tiedostaa tekoälyyn liittyvät riskit ja haasteet. Toisaalta mahdollisten todellisten ja kuviteltujen uhkien ei pidä antaa estää kehitystä. Samanlainen suhtautuminen sopii mielestämme myös muille, kuin yhteiskunnallisille päättäjille. On syytä tuntea tekoälyn mahdollisuudet ja uhat, jotta voi täysimääräisesti pyrkiä hyödyntämään sen vahvuuksia ja ymmärtää sen heikkoudet.

Tekoäly osana yhteiskuntaa ja työelämää

Tekoäly vaikuttaa yhteiskuntaan sekä positiivisella että negatiivisella tavalla. Rouhiaisen (2018, 27-28) mukaan hyötyihin kuuluvat mm. tekoälyn hyödyntäminen kamppailussa köyhyyttä vastaan, arkielämässä, matkailussa, maailmanrauhaan liittyvissä t&k toimissa, liiketoimintamahdollisuuksissa ja liiketoimintaprosessien tehostamisessa. Tekoälyn tuomia haasteita taas löytyy työmarkkinoilla, yksinäisyydessä, eettisyydessä, politiikassa, aseistamisessa, maantieteellispoliittisesti epätasapainossa, tekoälyyn liittyvään hypeen ja pelon tunteisiin.

Tekoäly muuttaa maailmaa, mutta me ihmiset määräämme miten. Tämä ilmeni mm. Huomenta Suomen keskustelussa (12.6.2019) jossa Ritola toteaa, että tekoäly pitäisi nähdä juuri työkaluina, joilla voidaan ratkaista ihmisten ongelmia ja parantaa hyvinvointia, eikä suinkaan ulkoavaruudesta tulevana hyökkäyksenä. (Mtvuutiset 2019.)

Matkailualalla, johon moni restonomi työllistyy, tekoälyn esimerkkejä ovat mm. hotellivarauksia ääniohjauksella, virtuaalisia assistentteja, chatbotteja, check-in kasvotunnistuksen avulla, itseajavia autoja, robotteja hotelleilla ja eri appeja kuten kieltenkäännösappi (Rouhiainen 2018, 49-51). Rahoitusalalla tekoäly on tuonut mm. luotettavimpia sijoituspalveluja, parempaa asiakaspalvelua, vähemmän paperityötä ja parantunutta turvallisuutta. Jälleenmyynnin sektorilla tekoäly mahdollistaa robottien käytön, henkilökohtaistamisen, dynaamisen hinnoittelun, järkevän valikoiman ja tehokkaan varastonhallinnan. (Rouhiainen 2018, 46-47, 57-58.)

McKinsley Global Instituten tekemän selvityksen mukaan 10 % nykyisistä työtehtävistä on sellaisia, että ne voidaan 90 prosenttisesti automatisoida seuraavan noin kymmenen vuoden kuluessa. Kuitenkin samalla noin 40 % kaikesta työstä olisi mahdollista automatisoida samassa ajassa. Tekoälyllä ei siis voida kokonaan korvata kuin pieni osa kaikista työtehtävistä, mutta suuressa osassa mitä tahansa työtehtäviä voidaan nähdä runsaasti mahdollisuuksia tekoälyn hyödyntämiselle. (TEM 2017, 18.)

Monesti kuulee sanottavan, että esimerkiksi Suomessa ei kannata valmistaa mitään. Tällä viitataan yleensä korkeaan kulurakenteeseen, monesti johtuen esimerkiksi työvoimakustannuksista. Digitalisaation vaikutukset teollisuudessa ovat jo nähtävissä tältä osin, kun osa tuotantolaitosten työtehtävistä on voitu siirtää esimerkiksi robottien tehtäväksi. Täysin ilmaista teknologian käyttöönotto ei tietenkään ole. Sen avulla voidaan kuitenkin saavuttaa myös suoranaisia kulusäästöjä suurempia etuja, esimerkiksi lisääntyneen ketteryyden ja asiakaslähtöisyyden myötä. Nykyisin olisi hyvä kiinnittää huomiota myös palveluliiketoiminnan vientiin, sillä siinä esimerkiksi Suomella on paljon annettavaa. (TEM 2018, 23.)

Tekoälyn voidaan nähdä vaikuttavan työelämää polarisoivasti: keskipalkkaiset ammatit vähenevät, kun taas matala- ja korkeapalkkaisten osuus kasvaa. On vielä epäselvää, tuleeko tällainen kehitys jatkumaan pitkään, sillä jo nyt on merkkejä siitä, että tyypillisesti korkeapalkkaiset työtehtävät voidaan osittain automatisoida, toisaalta teknologinen kehitys voi nostaa matalamman osaamistason työntekijöiden tuottavuutta. (TEM 2019, 36.)

Tekoäly voi hyvin korvata rutiininomaisia tehtäviä sekä suuren tietomäärän käsittelyyn ja analysointiin liittyviä tehtäviä. Koneiden on kuitenkin hankala korvata ihmistä sellaisissa tehtävissä, jotka vaativat henkilökohtaisuutta, joustavuutta, ongelmanratkaisukykyä sekä luovuutta. Tulevaisuudessa entistä tärkeämpiä ihmisten osaamisia ovat esiintymiskyky, kommunikaatiotaidot, ihmissuhdetaidot ja ujouden voittaminen. (TEM 2019, 36-37.) Myös Rouhiainen (2019, 62) painottaa ihmisten osaamia kuten emotionaalista älyä, sosiaalista älyä ja luovuutta, sillä näiden arvo korostuu huomisen työpaikalla.

Tekoäly ei myöskään ole kovin vahva sellaisissa tehtävissä, jotka vaativat laajaa yleistiedon tai taustatietojen soveltamista, tai sisältävät monipuolista kommunikointia, tunteiden osoittamista, intuitiota, luovuutta tai kulttuurien ja ihmisten toiminnan ymmärtämistä. Ei ole kokonaan poissuljettu, etteikö kone voisi joskus oppia edellä kuvatun kaltaisia asioita. Vielä toistaiseksi teknologia ei kuitenkaan mahdollista sitä. (Vuorenkoski, Lehikoinen, Hakola-Uusitalo, Urrila 2018.)

Ei ole enää niinkään kysymys siitä, tuleeko tekoäly muuttamaan maailmamme, vaan enemmänkin siitä, keihin vaikutukset eniten ulottuvat sekä miten, missä ja milloin vaikutukset tulevat vahvimmin näkyviin. Lisäksi tulee pohdittavaksi, milloin vaikutukset ovat positiivisia ja milloin negatiivisia. Näitä melko yleisellä tasolla esitettyjä pohdintoja voi edelleen konkretisoida seuraavilla kysymyksillä:

• Mitä meistä (ihmisistä) voi tulla?
• Mitä me (ihmiset) voimme tehdä?
• Mitä voimme yksilöinä ja yhteisöinä saavuttaa?
• Miten voimme kommunikoida toistemme ja ympäröivän maailman kanssa?

Tekoälyä voidaan käyttää hyödyksi, vahvistamaan ihmisyyttä ja sen potentiaalia. Toisaalta tekoäly voi myös jäädä syystä tai toisesta hyödyntämättä, jolloin menetämme mahdollisuuksia ja mahdollisia hyötyjä. Toki riskinä on myös se, että tekoälyä tullaan ylikäyttämään tai väärinkäyttämään. Vaikka tekoälyn väärinkäyttöön tai liikakäyttöön tulee pyrkiä puuttumaan ja sitä pitää pyrkiä estämään, ei se saisi kuitenkaan johtaa siihen, että tekoälyä ei optimaalisesti hyödynnetä. (Floridi ym., 690-691.)

Opettajana tekoälyaikaan

Jo aikaisemmin on tullut todettua, että aivan kuten minkä tahansa teknologisen vallankumouksen, myös digitalisoitumisen ja tekoälyn nousun aikaan on erityisen tärkeää pitää huolta siitä, että ihmisillä on riittävässä määrin asianmukaista osaamista. Jatkuva oppiminen nousee erityisen tärkeäksi, ja tässä oppilaitoksilla on keskeinen rooli. Koulutusta tarjoavien organisaatioiden on huolehdittava siitä, että ihmisillä on mahdollisuus hankkia tarvitsemaansa osaamista joustavasti, omien tarpeidensa mukaan ja oikeaan aikaan. Koulutettavia sisältöjä on mahdollista tarjota verkon välityksellä yhä suuremmalle vastaanottajajoukolle, samaan aikaan kun tekoäly mahdollistaa entistä laajemman henkilökohtaistamisen esimerkiksi erilaisten interaktiivisten tai opiskelijan edistymistä seuraavien työkalujen avulla. Tällä voi olla myös laajempia yhteiskunnallisia merkityksiä, kun näin koulutus saadaan myös sellaisten henkilöiden tavoitettaviin, joilla ei aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta osallistua kohtuullisin kustannuksin korkeatasoiseen opetukseen. (Stanford University 2016, 7. & 34., Rouhiainen 2016, 50.)

Koulutuksen sisältöjä mietittäessä on otettava huomioon ympärillämme tapahtuvat muutokset. Työ- ja elinkeinoministeriö toteaa Suomen tekoälyaikaa käsittelevässä julkaisussaan, että tekoälykoulutusta on tarjolla jonkin verran teknisille ja matemaattisille aloille, mutta koulutuksessa ja osaamisessa on selkeitä puutteita, mitä tulee niihin aloihin, joissa tekoälyä sovelletaan. Tästä syystä tähän liittyvää tki-panostusta on haluttu julkishallinnon puolelta määrärahoin tukea, ja ammattikorkeakoulut ovat saaneet rahaa nimenomaan korkean arvonlisän tuotteiden ja palvelujen luomiseen sekä tekoälyn, robotiikan ja digitalisaation sovellusten hyödyntämiseen eri toimialoilla yhdessä elinkeinoelämän kanssa. Jotta tulevaisuudessa olisi mahdollista pärjätä, tulee tekoälyyn liittyvää osaamista ulottaa entistä laajemmin myös sellaisille aloille, jotka soveltavat tekoälyä. (TEM 2019, 48., TEM 2018, 39.)

Sen lisäksi, että opetuksessa tulee huomioida tekoäly teknologiana ja sen vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan, tulisi kenties kiinnittää huomiota myös niihin taitoihin, joita tulevaisuuden työelämässä ihmisiltä odotetaan. Yksi tulevaisuuden avaintaidoista tulee olemaan jatkuva oppiminen. Lisäksi kaivataan entistä enemmän resilienssiä, kykyä sopeutua muutokseen. (TEM 2018, 42.) Muita keskeisiä tulevaisuuden osaamisia ovat esimerkiksi tunne- ja sosiaalinen älykkyys, luovuus, kommunikaatiotaidot, ongelmanratkaisu, kulttuurien ymmärrys ja kyky määrätietoisesti työskennellä saavuttaakseen sen, mistä on innostunut. (Rouhiainen 2016, 72-82.) Meidän tulisikin omassa opetuksessamme muistaa ottaa huomioon myös tällaiset tulevaisuuden ammattilaisen metataidot. Edelleen, kun koneet voivat tehdä osan tehtävistä yhtä hyvin kuin ihmiset, meidän tulee olla itse enemmän ihmisiä.

Näiden muutosten lisäksi on hyvä huomata, että opettajan ammatti ei sekään ole turvassa muutoksilta. Tosin, jos nyt katsomme taaksepäin, niin jo tässä vaiheessa ollaan tultu melko kauas siitä, kun opettajan työ oli tietystä aiheesta luennoimista luokan edessä, opiskelijoiden tehdessä muistiinpanoja luennoidusta. Erilaiset sähköiset oppimisalustat, verkkokurssit, oppimispelit, virtuaaliympäristöt ja yhdessä pilvipalveluun laaditut oppimateriaalit kuuluvat jo nyt monen meistä työkaluihin. Tulevaisuudessa saattaa olla, että erilaiset virtuaaliset tukiopettajat työskentelevät kanssamme, ja auttavat opiskelijoita oppimaan tarvittavia sisältöjä. Tällaisten tekoälyyn perustuvien tutorien käyttö tullee yleistymään, kun ihmiset tottuvat vielä enemmän kommunikoimaan koneiden kanssa, ja toisaalta kun tekoäly kehittyy vielä niin, että se entistä paremmin pystyy mukautumaan ihmisten tapaan kommunikoida. Erilaiset verkko- ja virtuaalisovellukset lisääntyvät, ja perinteisen luokkahuoneopetuksen ja verkko-opetuksen raja muuttuu häilyvämmäksi. (Stanford University 2016, 34.) Toisaalta kaikessa teknologiahuumassakin on muistettava, että oppimisen tulisi aina olla ensisijainen asia, tekoälystä tai sen hyödyntämisestä ei saa tulla itsetarkoitus (Rouhiainen 2016, 42.)

Opettajan rooli muuttuu entistä enemmän tiedon jakajasta valmentajaksi. Tässä tehtävissä tekoälyllä voi olla meille paljon annettavaa, sillä tekoäly mahdollistaa oppimisdatan keräämisen ja analysoimisen tavoilla, jotka eivät aikaisemmin ole olleet yhtä mielekkäästi käytettävissä. Tekoälyn avulla opettajan on jatkossa mahdollista esimerkiksi tunnistaa verkkokurssilta ne opiskelijat, jotka ovat vaarassa pudota kyydistä, jolloin heihin voidaan kohdistaa oikeaan aikaan tarvittavia ohjausresursseja. Toisaalta analytiikan avulla voidaan myös tunnistaa ne opiskelijat, jotka etenevät keskimääräistä nopeammin, ja heille on mahdollista tarjota haastavampaa sisältöä. (Stanford Univercitys 2016, 33., Rouhiainen 2016, 48.) Lisäksi tekoälyä voidaan hyödyntää tehtävien arviointiin ja palautteen antamiseen, mikä tekee opiskelijoiden saamasta palautteesta nopeampaa, läpinäkyvämpää ja kenties myös syvällisempää (Rouhiainen 2016, 46-47.)

Pohdinta

Vaikka joku on ennättänyt jo ennustaa opettajien työn katoavan tekoälyn myötä, robottien korvatessa meidät, niin tällaista ei ihan lähitulevaisuudessa ole näköpiirissä. Lasse Rouhiainen (2016, 45-46.) arvelee, että opettajia saatetaan tarvita hieman vähemmän, kun tekoäly voi hoitaa tiettyjä peruskursseja. Opettajan roolin muuttuminen enemmänkin uraohjaajan tai elämäntaidon valmentajan suuntaan kuitenkin pitää ammattikuntamme hengissä myös välittömässä tulevaisuudessa. Toki samalla se vaatii meiltä täysin uudenlaista osaamista. Jos aikaisemmin riitti, että oli tietyn aihepiirin erikoisasiantuntija, vaaditaan tulevaisuudessa opettajilta entistä enemmän sosiaalista- ja tunneälyä.

Tekoäly tuo uusia työkaluja arviointiin, ohjaukseen ja opetukseen, ja jotta näitä voidaan hyödyntää, niin on ymmärrettävä teknologiaa jollain tasolla. Yhteistyö työelämään ja yhteiskuntaan tulee olla tiivistä, muuten emme pysy mukana kehityksessä. Tässä myös opiskelijoilla on merkittävä rooli, sillä jatkuvan oppimisen myötä opiskelijoillamme on entistä enemmän kokemusta työelämästä. Jatkuva oppiminen pätee myös amk-opettajiin. Meillä tulee olla aito kiinnostus tekoälyä kohtaan ja samalla meidän on syytä entistä enemmän kiinnittää huomiota pedagogiseen käsikirjoitukseen.

Lähteet:

• Aiken, R.M. & Epstein, R.G. 2000. Ethical Guidelines for AI in Education: Starging a Conversation. International Journal of Artificial Intelligence in Education. 2000:11, s. 163-176.
• Floridi, L., Cowls, J., Beltrametti, M., Chatila, R., Chazerand, P., Dignum, V., Luetge, C., Madelin, R., Pagallo, U., Rossi, F., Schafer, B., Valcke, P. & Vayena, E. 2018. AI4People – An Ethical Framework for a Good AI Society: Opportunities, Risks, Principles, and Recommendations. Minds and Machines 2018:28, s. 689-707.
• Mtv-uutiset 2019. Tekoäly muuttaa maailmaa, mutta me ihmiset määräämme miten – ”Kyse ei ole mistään ulkoavaruudesta tulevasta hyökkäyksestä, vaan työnkaluista”. Luettu: 2.8.2019.
• Rouhiainen, L. 2016. The Future of Higher Education: How Emerging Technologies Will Change Education Forever.
• Rouhiainen, L. 2019. Artificial Intelligence : 101 things you must know today about our future. CreateSpace.
• Stanford University 2016. Artificial Intelligence and Life in 2030. One Hundred Year Study on Artificial Intelligence: Report of the 2015-2016 Study Panel. Stanford University. Stanford. California.
• TEM 2017. Suomen tekoälyaika. Suomi tekoälyn soveltamisen kärkimaaksi: Tavoite ja toimenpidesuositukset. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2017:41. Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto. Helsinki.
• TEM 2018. Tekoälyajan työ. Neljä näkökulmaa talouteen, työllisyyteen, osaamiseen ja etiikkaan. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2018:19. Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto. Helsinki.
• TEM 2019. Edelläkävijänä tekoälyaikaan. Tekoälyohjelman loppuraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2019:23. Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto. Helsinki.