Siirry sisältöön
Soiva opettajuus
Positiivisen pedagogiikan voima

Soiva opettajuus -sarjassa julkaistaan musiikkipedagogiopiskelijoiden kirjoittamia blogitekstejä. Opiskelijat ovat suorittaneet Haaga-Heliassa keväällä 2021 osan tutkintoonsa kuuluvista opettajan pedagogista opinnoista.

Julkaistu : 22.06.2021

Sana positiivinen pedagogiikka resonoi varmasti meissä jokaisessa. Omalla kohdallani suhtautumiseni kyseiseen termiin on tehnyt pitkän matkan ja kääntänyt kelkkansa täysin.

Mitä tiukempi kuri, sitä parempi lopputulos?

Yli kymmenen vuotta sitten olin pianonsoiton opiskelija Sibelius-Akatemiassa, ja nautin siitä, kun opettajat vaativat minulta paljon. Uskoin, että mitä tiukempi ja vaativampi kuri, sen parempi lopputulos.

Siksi ajauduin lopulta tilanteeseen, jossa opettajani eivät eläessään olleet kuulleetkaan sanoja “positiivinen pedagogiikka”.

Piano-opintojeni alkuvaiheessa Akatemiassa sain paljon positiivista palautetta tekemisestäni. Vuolaat ylistyssanat lahjakkuudestani ja taidoistani saivat itsenikin uskomaan tekemiseeni ja omiin kykyihini.

Opettajat olivat minulle auktoriteetti, joiden sanaan todella uskoin. Oma opettajani kannusti minua kovasti eteenpäin, ja soitin elämäni parhaimpia konsertteja ja menestyin kilpailuissa.

Venäläisen pianokoulun julmat metodit

Sitten menin mestarikurssille uudelle opettajalle, jonka opetustapaan kuuluivat vanhanaikaiset ja “venäläisen pianokoulun” julmatkin metodit.

Sain kuulla, kuinka olen laiska ja saamaton, toki lahjakas, mutta se ei kompensoisi sitä, että koska olen tyttö, mentaliteettini ei voi olla tarpeeksi vahva, että voisin soittaa konserteissa hyvällä itsevarmuudella ja saisin lupaa onnistua.

Nuoreen mieleen nuo sanat iskostuivat syvälle, ja itseni epäily alkoi syöpyä syvälle. Myöhemmin päädyin vuosiksi ulkomaille opiskelemaan opettajan johdolla, joka jatkoi samantyylistä “negatiivisen pedagogiikan” linjaa.

Se ei tehnyt pianistiminälleni hyvää, vaikka opettaja sanoi kerran kirjaimellisesti minulle, että “ikävillä metodeilla kasvatetaan oppilaalle paksu nahka, jotta hän tulee selviämään julmassa maailmassa”.

Tutustuminen positiiviseen pedagogiikkaan

Vuosia myöhemmin voin todeta, että “venäläisen pianokoulun” metodeilla ja oppilaan itsetuntoa tuhoavalla käytöksellä ei tehdä muuta, kuin hallaa. Palasin ulkomailta, ja aloitin pianonsoiton lisäksi klassisen laulun opiskelun.

Silloin elämäni muuttui.

Suurin syy oli sillä, että sain eteeni laulupedagogeja, jotka olivat positiivisen pedagogiikan perikuvia. Minua kannustettiin alusta asti (ja kannustetaan edelleen) tekemisessäni. Silti koen, että opettajani ovat olleet vaativia ja työnteko on ollut ankaraa, mutta äärimmäisen hyvässä hengessä.

Koen, että minut on kohdattu tasavertaisena ja laulunopettajani ovat kohdelleet minua arvostavasti ja empaattisesti. Tämä on johtanut siihen, että vain vuoden opintojen jälkeen minut palkittiin laulukilpailuissa ja pääsin sitä kautta kiinni myös työelämään. Ensi syksynä laulan Suomen Kansallisoopperassa ensimmäisen pääroolini.

Tämä kaikki on positiivisen pedagogiikan johdannaista. Opettajat ovat tukeneet, kun sille on ollut tarvetta. Kun en ole jaksanut harjoitella, he ovat lempeästi ohjanneet minut takaisin työnteon pariin. Kertaakaan en ole kuullut epäilyksiä omista kyvyistäni.

Kun oma usko tekemiseeni on horjunut, he ovat jaksaneet uskoa minuun ja kannustaneet luottamaan harjoitteluun ja hitaaseen, mutta varmaan kehitykseen.

Pedagogi tukee oikealla tavalla

Itse uskon siihen, että ei ole olemassa julmaa maailmaa. Jos jokin on julmaa, se on sitä, kun ihmiset kohtelevat toisiaan huonosti. Pedagogilla on aina vastuu omasta käytöksestään ja siten myös toisesta ihmisestä.

Tulevana pedagogina aion jatkaa samaa linjaa, joka itselleni on toiminut. Etsimme oppilaan vahvuudet yhdessä opiskelijan kanssa ja sitä kautta löydämme juuri hänelle parhaan väylän kehittyä ja rakentaa ammatillista itsetuntoa.

Tärkeää on opettaa oppilas havaitsemaan itse omat vahvuutensa niin, että siitä on hyötyä koko loppuelämäksi.

Haaga-Helian opettajankoulutus tekee yhteistyötä Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa vastaamalla musiikkipedagogin tutkintoon sisältyvistä 60 opintopisteen laajuisista opettajan pedagogisista opinnoista.

Tekstin toimitus: Petja Sairanen, Ilkka Uronen ja Haaga-Helian viestintä