Jos työelämässä halutaan säilyttää tehokkuus myös pitkällä aikavälillä, on samalla otettava vakavasti työn inhimillinen puoli. Jaksaminen ei ole tehokkuuden vastakohta, vaan sen edellytys. Tähän meidän tulee valmistella opiskelijamme johtamisen opintojaksoillamme.

Johtamiskoulutuksessa korostetaan inhimillisyyttä

Työterveyslaitoksen (2025) tutkimuksen mukaan työhyvinvoinnissa on näkyvissä lievää heikentymistä: työn kuormittavat vaatimukset ovat lisääntyneet ja työuupumusoireilu on kasvanut lievästi. Työelämässä pitää siis tehdä muutoksia, jotta uupuminen saataisiin lähtemään laskuun. Tulevaisuuskestävä työelämä rakentuukin inhimillisyyden vahvistamisesta. Haaga-Heliassa pyrimme koulutuksen kautta vaikuttamaan siihen, että tulevaisuuden esihenkilöt näkevät hyvinvoinnista huolehtimisen strategisena ja välttämättömänä osana organisaation menestystä.

Haluamme herätellä opiskelijoita – tulevaisuuden esihenkilöitä ja johtajia – huomioimaan tätä työelämän inhimillistä puolta. Innostavan johtamisen opintojaksolla tarkastelemme työn inhimillistä ulottuvuutta nimenomaan tehokkuuden mahdollistajana. Opintojakson keskeisiä teemoja ovat muun muassa psykologinen turvallisuus, itsensä johtaminen, kuuntelu, empatia ja tunteet työelämässä. Olemme jo kahden vuoden ajan kehittäneet opintojaksoa vastaamaan työelämän tarpeeseen entistä inhimillisemmästä johtamisesta, jotta tehokkuutta voidaan tulevaisuuden työpaikoilla saavuttaa hyvinvoinnin kautta. Opintojaksolle on lisätty niin sanottujen pehmeiden aiheiden, eli inhimillisten asioiden käsittelyä ja opiskelua.

Opintojaksolla psykologisesti turvallisen ilmapiirin luominen työpaikalle käsitellään ikään kuin perustana sille, että työpaikalla voidaan sekä voida hyvin että kokea joukkoon kuulumisen tunnetta ja sitoutumista.

• Hyvää itsensä johtamista tarvitaan, jotta työntekijät pitäisivät itsestään huolta niin työpaikoilla kuin niiden ulkopuolellakin.
• Hyvän johtajan tulisi kuunnella tarkalla korvalla työntekijöitään huomioidakseen heidän tarpeitaan parhaalla mahdollisella tavalla.
• Empatiaa tarvitaan erilaisten haasteiden ja elämäntilanteiden ymmärtämiseksi ja hyväksymiseksi osana työuria.
• Tunteita työelämässä pyritään hyväksymään ja rohkaisemaan niiden käsittelyyn.

Näiden aihepiirien merkityksen ymmärryttämisellä pyrimme kouluttamaan opiskelijoistamme hyviä esihenkilöitä ja johtajia.

Vuorovaikutus ja luottamus kohtaamisen kivijalkana

Näitä inhimillisisä osa-alueita kehittämällä työpaikalla voidaan kehittää vuorovaikutusta, mikä on yksi edellytys yritysten tehokkuuden varmistamiseksi tulevaisuudessa. Vahva vuorovaikutus mahdollistaa luottamuksen syntymistä ja luo edellytyksiä kohdata epävarmuutta. (Yli-Viikari 2024.) Luottamus onkin se kivijalka, jonka päälle työpaikoilla voidaan rakentaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sitä kautta yhteistyön voimaa.

Yhteistyöllä ja toisiinsa nojaamalla, lisääntyvää epävarmuutta ja painetta työpaikoilla voidaan kestää. Tätä ajattelua tukee myös Airaksisen (2025) artikkeli, jonka mukaan työyhteisön tarjotessa tukea, tilaa ja arvostavaa kohtaamista, yksilö voi hyödyntää koko kapasiteettiaan. Jotta työntekijä pystyisi toimimaan mahdollisimman tehokkaasti, tulee hänen kokea voivansa olla työpaikallaan arvostettu omana itsenään, ja ymmärretty heikkouksineen.

Uskommekin, että tulevaisuudessa perinteiseen tehokkuuteen keskittyvät yritykset eivät tule pärjäämään yhtä hyvin, kuin ne, joissa työntekijöiden kokonaisvaltaisesta jaksamisesta huolehtiminen sekä empaattinen ja yksilöllinen kohtaaminen nostetaan keskiöön. Pyrimme Haaga-Heliassa omalla johtamisen koulutuksellamme luomaan opiskelijoista tulevaisuudessa pärjääviä empaattisia johtajia, joiden johtamissa yrityksissä tulee olemaan tehokkuus ja työntekijöiden hyvinvointi huipussaan.

Kuva: Haaga-Helia

Keskustelijoina Haaga-Helian suhdepäällikkö – uraohjauksen asiantuntija Timo Lampikoski ja työelämän ikädiversiteetin ja ikätasa-arvon puolestapuhuja, Ikäsertifikaatin ja ”Et ole yksin” -tapahtuman perustaja, yrittäjä, juontaja ja moderaattori Ira Hammermann.

Podcastin tekstivastine

Kuva: Haaga-Helia

Kirjoituksessa pohdimme kysymysten esittämisen tärkeyttä osana opiskelijan oppimista.

Kysymysten ja vastausten merkitys

Koulumaailmassa vastaus saa ison painoarvon. Onhan vastaus koe- tai harjoitustehtävään usein se, joka määrittää arvosanan. Opettajalta halutaan oikea vastaus, joka luo vain yhden näkökulman asiaan.

Suomalaisten lempifilosofi Esa Saarinen (1998) korostaa jo filosofi Sokrateen perustaneen opetuksensa pitkälti kysymysten ja keskustelujen rakenteelle, kysymällä määrittäviä kysymyksiä, keskustelun jatkamiseksi ja uusien näkökulmien esiintuomiseksi. Oppiminen kiinnittyy keskustelemalla.

Kysyminen osoittaa, että olemme ajatelleet asiaa – miksi, miten, mitä ihmettä? Emme vain ole tyytyneet ensimmäiseen mieleen tulevaan ajatukseen ja kun jatkamme pohtimista, voimme keksiä jotain uutta, luovaa ja innovatiivista.

Koska kysyminen on lähtökohtaisesti positiivinen asia, kysymistä voidaan sitten tukea ja kannustaa lukuisin eri keinoin ja välinein, ääneen ajatellen, paperille kirjoittaen tai digitaalisia välineitä hyväksikäyttäen.

Kysymykset ovatkin oppimisprosessin työkalu. Niiden avulla oppijaa ohjataan oppimaan, erottamaan ja yhdistämään erilaisia asiakokonaisuuksia uusiksi kokonaisuuksiksi, joita keskustelussa tulee perustella. (ACTS-hanke s.a.) Oppimisen kannalta kysymysten herääminen on kannatettava asia. Kukapa meistä ei muistaisi asiaa, jota mietti ja pohti pitkään, etsi vastausta ehkä turhautuikin ja teki jopa virheen ennen kuin päätyi tyydyttävään ratkaisuun, sekä siitä nousevaa tyytyväisyyden tunnetta.

Kysyminen kouluympäristössä

Moni opiskelija ei halua kysyä omalla nimellään tai kasvoillaan mitään. He saattavat kuvitella, että kysyminen olisi jotenkin huonouden merkki. Vaikka asia on päinvastoin, viisas kysyy ja kysymättä jättäminen voi johtaa väärinkäsityksiin. Oppilaille onkin annettava mahdollisuus muodostaa omanlaisia kysymyksiä, sillä ne samalla kehittävät oppilaan oman ajattelun kykyä. (ACTS-hanke s.a.)

Usein törmäämme outoon käsitykseen, että opeteltavat asiat pitäisi osata jo ennen kurssille osallistumista. Näin ei ole: miksi me järjestäisimme opetusta, jos kaikki jo osaa kaiken?
Valitettavan usein palautetuissa töissä törmää virheisiin, jotka olisivat olleet helposti oikaistavissa, jos opiskelija olisi kysynyt neuvoa. Välillä muiden tekemiä kokonaisuuksia on vain vaikea ymmärtää ja hahmottaa.

Jokainen on yksilöllinen oppija ja opintojakson toteutuksen voi valita useasta eri vaihtoehdosta sellaisen, johon oppijan tapa oppia ja sisäistää asiat sopivat parhaiten. Kysymällä on löydettävissä sopiva tapa, jolla opiskelija ymmärtää parhaiten sisällön.

Opettajakin oppii aina uutta ja juuri opiskelijoiden esittämät kysymykset avaavat meille mielenkiintoisia uusia näkökulmia asioihin.

Opiskelijoiden silmissä pidetään usein hyvänä sellaista opettajaa, joka antaa selkeitä vastauksia, joita ei tarvitse etsiä. Oppimateriaali on pureskeltu sopiviin paloihin, joista opiskelija tehokkaasti löytää vastukset esitettyihin tehtäviin. Se on tehokasta. Se on nopeaa, Mutta onko se paras tapa oppia?

Ihmiset eivät ole hyviä sietämään epävarmuutta. Mutta maailma on epävarma, monimutkainen ja asioihin on monta erilaista ratkaisua. Vain kysymällä, pohtimalla ja miettimällä löytää ne parhaiten toimivat ratkaisut. Valmiiksi pureskeltu oppimateriaali ei välttämättä tue tätä.

Työelämässä pitää osata kysyä

Oppiminen on elinikäinen prosessi, ja sitä tapahtuu jatkuvasti elämän eri alueilla. Opettajina kannustamme opiskelijoita kysymään.

Kaikki ymmärtävät, että nuori uusi työntekijä ei voi osata kaikkea. On hyväksyttävää olla uusi, olla tietämättä kaikkea ja olla uuden äärellä. Monessa tapauksessa on etu olla uusi työntekijä: on oikeutettu kysymään niitä kysymyksiä, joita ei aikaisemmin osattu tai haluttu kysyä. Samalla kysyjä aloittaa keskustelun yhteisen ymmärryksen luomiseen. Omaa kiinnostusta ja innostumista työtehtäviin voi osoittaa kysymällä.

Jos uusi harjoittelija tekee annetut työtehtävät väärin, koska hän ei uskalla kysyä, niin hänestä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä työpaikalla. Ongelmien ratkaiseminen kysymällä apua muilta on arvokas taito, jonka kolikon toisella puolella on taito kuunnella ja vastaanottaa apua.

Tänä päivänä voi kysyä asioita myös tekoälyltä, tosin vastaus, jonka saa vastaa vain kysymykseen, joka sille on esitetty. Painoarvo on jälleen kerran kysymyksellä. Sellaisen vastuksen saa, millainen on kysymys. Siksi myös tekoälyltä kysymistä on harjoiteltava: täytyy kysyä, kysyä eri tavalla, kyseenalaistaa ja kysyä lisää.

Kun korkeakoulussa on kannustettu ja opeteltu kysymään, niin rohkeus kysyä myös työelämässä vahvistuu.

Kuva: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Ylen tuoreen kyselytutkimuksen mukaan Suomessa asuvat vieraskieliset kaipaavat lisää monikielisiä journalistisia sisältöjä. Iso osa maahanmuuttajista saa uutisensa edelleen muualta kuin suomalaisista medioista.

Haaga-Helia ammattikorkeakoulun journalismin tutkinto-ohjelman julkaisema Satakieli pyrkii vastaamaan Suomessa asuvien vieraskielisten tarpeeseen saada journalismia suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä omalla kielellään.

Ensimmäisen puolentoista vuoden aikana juttuja on julkaistu jo yli 180 – ukrainaksi, venäjäksi, englanniksi, arabiaksi ja suomeksi. Lukijamäärä on kasvanut tasaisesti. Lokakuussa 2025 Satakieli saavutti yli 12000 yksittäistä kävijää.

Keväällä 2025 Satakieli oli ehdolla Suuren journalistipalkinnon saajaksi Vuoden uudistaja -kategoriassa. Suuri journalistipalkinto on journalismin alan merkittävin kilpailu Suomessa.

Uusia aiheita ja näkökulmia suomalaiseen journalismiin

Journalismilla on keskeinen rooli demokraattisen yhteiskunnan ylläpitäjänä. Journalismin tulisi kyetä luomaan tila, jossa kaikki ihmisryhmät voivat kokea olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa ja siitä käytävää julkista keskustelua.

Monikielisyyden lisäsi Satakielen tavoitteena on tuoda suomalaiseen journalismiin aiheiden ja näkökulmien moninaisuutta. Juttuja ideoivat ja tekevät Suomeen muualta muuttaneet journalistit. Verkostojensa, kielitaitonsa ja kulttuurisen tuntemuksensa vuoksi he tavoittavat ihmisryhmiä ja nostavat julkisuuteen aiheita, jotka puuttuvat mediasta usein joko kokonaan tai osittain – mutta jotka kuitenkin ovat osa suomalaisen yhteiskunnan todellisuutta.

Viime aikoina Satakielessä on julkaistu juttu esimerkiksi eläkeikäisten maahanmuuttajien tilanteesta Suomessa sekä reportaasi Helsingissä toimivasta ukrainalaisesta kauneushoitolasta, joka avaa näköalan suomenukrainalaisten arkeen.

Uimataidottomuutta tai koulujen ja maahanmuuttajataustaisten vanhempien välistä yhteistyötä on käsitelty mediassa laajemminkin. Niistä on kuitenkin usein puuttunut maahanmuuttajataustaisten suomalaisten oma kokemus ja näkemys. Aiheen keskiössä oleva ryhmä on näin saattanut jäädä vaille ääntä tai aiheen käsittely vaille syvempää ymmärrystä ilmiön taustalla vaikuttavista seikoista.

Alan työtapoja kehittämässä

Satakielen kolmantena tavoitteena on lisätä moniäänisyyttä suomalaisissa toimituksissa. Vielä toistaiseksi suomalainen toimittajakunta on taustaltaan varsin homogeeninen.

Etnisiin vähemmistöihin kuuluvien toimittajien aliedustuksen ja sen merkityksen sisältöjen moninaisuudelle on nostanut esille esimerkiksi Toimittajat ilman rajoja -järjestö. Tutkimuksen mukaan myös medioiden päätoimittajat haluaisivat monimuotoistaa suomalaista journalismia (Nousiainen 2024).

Toimitusten monimuotoistumisen esteinä päätoimittajat pitävät kuitenkin esimerkiksi journalistien puutteellista kielitaitoa, suomalaisen koulutuksen ja toimituskulttuurin tuntemuksen puutetta sekä toimituksen resursseja ja yksilökeskeistä toimintakulttuuria. (Nousiainen 2024)

Satakieli kokeilee toiminnassaan työtapoja, joilla esteiksi koettuja asioita toimitusten arjessa saataisiin ratkaistua. Näitä ovat esimerkiksi tekoälyn käyttö jutun kirjoitus- ja käännösapuna.

Lisäksi Satakieli on toteuttanut yhteisen juttuhankkeen Suomen Kuvalehden kanssa. Hankkeessa kokeiltiin työtapaa, jossa Suomen Kuvalehden toimittaja ja Satakielen ukrainalaistaustainen toimittaja työstivät yhdessä pitkää, journalistista juttua.

Ukrainalaistaustaisen toimittajan ideasta syntyneessä jutussa saatiin näin hyödynnettyä sekä Suomen Kuvalehden toimituksen osaaminen ja ymmärrys jutun lukijakunnasta että ukrainalaisen toimittajan osaaminen, aihetuntemus, verkostot ja kielitaito.

Kokemukset juttuprojektista olivat erittäin hyviä. Tuloksena syntyi tutkiva juttu, jota tuskin olisi pystytty toteuttamaan samanlaisena ilman kummankin osapuolen voimien yhdistämistä. Tällä hetkellä käynnistymässä on toinen vastaava juttuhanke Suomen Kuvalehden kanssa.

Haaga-Helian journalismin tutkinto-ohjelman perustama Satakieli lanseerattiin vuoden 2024 tammikuussa. Verkkomedia toteutettiin osana Haaga-Helian maahanmuuttajataustaisten journalistien koulutusta. Hanketta ovat rahoittaneet Media-alan tutkimussäätiö sekä Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö JOKES.

Podcastin tekstivastine

Kuva: Haaga-Helia

Osaamista ei kannata kehittää huvin vuoksi. Jos et selvitä, ketä pitäisi kouluttaa ja kuinka paljon, tarkoittaa se turhaa rahanmenoa organisaatiolle.

Se, millaista osaamistasoa kultakin työntekijältä vaaditaan, määräytyy suoraan organisaation tavoitteiden pohjalta. Ensin tulee siis tunnistaa, mitä puutteita organisaation osaamisessa on ja vasta sitten tehdä päätös siitä, ketä tarvitsee kouluttaa ja ketä ei. Näin varmistat, että koulutat oikeita ihmisiä.

Osaamiskartoituksen avulla saadaan koulutukseen juuri oikeat henkilöt, eli ne työntekijät, joilta puuttuu joko tällä hetkellä tai tulevaisuudessa vaadittua osaamista. Kartoituksen avulla saadaan osaamisvajeet ja osaaminen kohtaamaan.

Tilaa HR-asiantuntijakyselymme raportti ja lue, mihin organisaatiot aikovat keskittyä lähivuoden aikana osaamisen kehittämisessä.

Sähköiset osaamiskartoitukset tekoälyyn, myyntiin, markkinointiin, lähiesihenkilöjohtamiseen ja vastuullisuuteen

Yritysten koulutusbudjetit pienenevät melko todennäköisesti vallitsevan taloudellisen tilanteen takia. Siksi on yhä tärkeämpää, että osaamisen kehittäminen kohdentuu oikeisiin henkilöihin.

Osaamiskartoitus on hyödyllinen, siitä varmasti moni on samaa mieltä. Joissain organisaatioissa voi olla painetta johdon suunnalta sen tekemiseen. Vaikka HR:t itse tiedostavat kartoituksen tärkeyden, ei sen suunnitteluun ja aloittamiseen tahdo löytyä aikaa.

Voimme tarjota apuamme. Haaga-Helialla on viisi erilaista sähköistä kartoitusta: tekoälyn, myynnin, markkinoinnin, vastuullisuuden ja lähiesihenkilöjohtamisen. Osaamiskartoituksemme ovat hyödynnettävissä koulutusten suunnittelussa. Siten asiakkaanamme voit olla varma siitä, että koulutukseen osallistuvat oikeat henkilöt ja koulutusta on tarpeeseen nähden juuri oikea määrä.

Maksuton webinaari osaamiskartoituksista

Järjestämme osaamiskartoituksista maksuttoman webinaarin. Jos kuulut kyselymme 48 prosentin joukkoon, joka ei suunnittele osaamiskartoituksia, ilmoittaudu mukaan.

Webinaarissa käsittelemme osaamiskartoituksia ja annamme uusia ajatuksia ja konkreettisia neuvoja.

• Miksi osaamiskartoituksen tekeminen kannattaa?
• Miten sen voi tehdä?
• Milloin se kannattaa tehdä?
• Miten osaamiskartoituksen tuloksesta suunnitellaan oppimispolkuja?
• Miten osaamiskartoitukset kytkeytyvät vaikuttavuuden arviointiin?

Tilaa HR-asiantuntijakyselyn raportti ja tiedät, millä tasolla yritysten osaaminen tekoälyn suhteen on ja millä osa-alueilla yritykset tarvitsevat eniten koulutusta tekoälyn osaamisen kehittämiseen.

Bhutan on pieni Himalajan vuoristovaltio, jossa asuu noin 800 000 ihmistä. Maa tunnetaan bruttokansanonnellisuus-indeksistään (Gross National Happiness), joka mittaa hyvinvointia talouskasvun sijaan. Bhutan on myös maailman ainoa hiilinegatiivinen valtio – sen metsät sitovat enemmän hiilidioksidia kuin maa tuottaa. Tämä yhdistelmä henkisyyttä, kestävää kehitystä ja yllättävää teknologista edistyksellisyyttä tekee maasta kiinnostavan vertailukohdan eurooppalaiselle ajattelulle. (National Statiscics Bureau s.a., Torras et al. 2023.)

Samalla on syytä todeta, ettei Bhutan ole ongelmaton utopia. Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt, kuten Amnesty International ja Human Rights Watch, ovat raportoineet poliittisista vangeista ja toisinajattelijoiden kohtelusta (Amnesty International s.a., Human Rights Watch 2025). Tämä muistuttaa siitä, että yksikään maa, kehitysmalliltaan kuinka kiinnostava tahansa, ei ole vapaa kriittisestä tarkastelusta.

Pedagogiset havainnot luokkahuoneessa

Pidin kaksi luentoa: toisen lohkoketjuteknologian soveltamisesta taloushallintoon ja toisen EU:n vastuullisuusraportoinnista. Molemmat aiheet olivat paikallisen rehtorin toivomia – mikä kertoo siitä, että Bhutanissa perinteistä huolimatta seurataan tarkasti kansainvälisiä kehityssuuntia. Opiskelijat myös kertoivat, että heille on tulossa oma lohkoketjukurssi osana taloushallinnon ja rahoituksen opintoja – tämä sai minut pohtimaan, käsitelläänkö Haaga-Heliassa lohkoketjuteknologiaa muualla kuin IT-koulutusohjelmassa.

Käytin molemmissa luennoissa oppimisen kaaret -pedagogiikkaa (Kavanagh s.a.), jossa luento rakentuu set–hold–land-rakenteella: ensin asettaudutaan oppimistilanteeseen set-harjoituksella, sitten käsitellään ydinasia, ja lopuksi ankkuroidaan opittu laskeutumisharjoituksen avulla. Tämä osoittautui toimivaksi myös Bhutanissa. Opiskelijat osallistuivat innokkaasti perinteisestä opetuksesta poikkeaviin ja hieman hassuihinkin harjoituksiini.

Bhutanilainen luokkahuonekulttuuri on suomalaista hierarkkisempi. Opiskelijat nousevat seisomaan puhuessaan, ja opettaja poistuu luokasta ensimmäisenä. Kerroin opetuksen päättyneen, ja yllätyin kun kukaan ei liikkunut ennen kuin itse lähdin. Käytävillä opiskelijat tervehtivät opettajia aina kohteliaasti. Tämä formaalius ei kuitenkaan tarkoittanut passiivisuutta: kun kysyin suoraan, opiskelijat vastasivat reippaasti ja esittivät hyviä kysymyksiä.

Kun EU:n vastuullisuusraportointia käsittelevällä luennolla keskityimme erityisesti toimitusketjun velvoitteisiin, sain erään hyvän kysymyksen. Kerroin opiskelijoille, miten eurooppalainen lainsäädäntö vaikuttaa EU:n ulkopuolisiin toimittajiin, esimerkkinä, jos bhutanilainen yritys myy eurooppalaiselle, se saattaa joutua raportoimaan vastuullisuustietoja. Tässä kohtaa opiskelija kysyi, miten yritystä rankaistaan, jos alihankkija ei pysty toimittamaan tietoja. Vastauksessani jouduin myöntämään, ettei EU:n lainsäädäntö nykymuodossaan sisällä suoria rangaistuksia puutteellisesta raportoinnista – alihankkija saattaa kyllä menettää kaupat, mutta varsinaista sanktiomekanismia ei ole. Opiskelijan kysymys osoitti hienoa kriittistä ajattelua.

Johtopäätökseni on, että hierarkkisessa kulttuurissa opettajan aktiivinen kutsu vuorovaikutukseen on erityisen tärkeää. Suomessa opiskelijat saattavat kommentoida spontaanisti, mutta Bhutanissa opettajan on luotava selkeä tila keskustelulle.

Teknologia ja perinteet rinnakkain

Yksi yllättävimmistä havainnoistani oli se, miten luontevasti Bhutanissa yhdistyvät perinteinen kulttuuri ja moderni teknologia. Opiskelijat ja opettajat pukeutuvat perinneasuihin, arkkitehtuuri noudattaa perinteisiä tyylejä, mutta samalla jokaisessa pikkukioskissa tai banaanin lehdenpäällä olevassa ’myyntipisteessä’ voi maksaa QR-koodilla.

Luokkahuoneissa oli modernit kosketusnäytöt, niin modernit, etten oikein osannut käyttää niitä ja päädyin yhdistämään esitykseni muistitikulla. Toinen luentosalini oli Apple-pohjainen, ja yhteensopivuusongelmien vuoksi päädyin piirtämään tärkeimmät asiat taululle. Nämä tekniset haasteet muistuttivat siitä, miten tärkeää on olla joustava luokassa ja sopeutua muutoksiin. Ja ottaa muistitikku ja tussit aina mukaan!

Bhutanin teknologinen kunnianhimo ulottuu luokkahuonetta laajemmalle. Maan hallitus on perustanut kryptovaluutan louhintakeskuksia, jotka hyödyntävät edullista vesivoimaa, ja rakenteilla oleva Gelephu Mindfulness City yhdistää kestävän kehityksen, teknologian ja henkisyyden ihan uudella tavalla. (Sergeenkov 2024; Gelephu Mindfulness City s.a.)

Bhutan on todella kaunis maa, jossa on upea luonto ja raikas ilma. Bhutanin tapa yhdistää henkisyys, kestävä kehitys ja teknologinen edistyksellisyys herättää ajatuksia myös eurooppalaisesta vihreästä siirtymästä. EU tekee paljon ilmastotavoitteiden eteen, mutta Bhutanin kokonaisvaltainen lähestymistapa voisi tarjota meillekin oppia.

Kuva: Somnath Mahata/Shutterstock

Viestinnässä on aina vähintään kaksi osapuolta. Toinen on lähettäjä, ja toinen vastaanottaja. Lähettäjällä on jokin ajatus päässään, jonka hän muotoilee viestiksi ja valitsemallaan tavalla, kuten esimerkiksi puheena tai tekstinä, lähettää sen vastaanottajalle tulkittavaksi. (Mustajoki 2020.)

Viestintä voi epäonnistua jo heti alkutekijöissä. Voi olla, että lähettäjällä ei ole selkeää ajatusta päässään, tai muodostettu viesti on monitulkintainen. Voi myös olla, että lähettäjä olettaa vastaanottajan tietävän jo jotain, mitä hän ei kuitenkaan tiedä. Jos esimerkiksi opettaja ohjeistaa opiskelijoita kirjoittamaan referaatin, mutta opiskelijat eivät tiedä, mikä referaatti on, tapahtuu hyvin todennäköisesti väärinymmärryksiä.

Fyysisen ympäristön tuomat haasteet

Joissakin tilanteissa lähetetty viesti voi olla hyvin selkeä, mutta viesti ei kuitenkaan pääse alkuperäisessä muodossaan perille asti. Siihen voi vaikuttaa esimerkiksi hälyinen ympäristö, jossa viesti lähetetään. Esimerkiksi illanvietossa, jossa musiikki soi kovalla ja seurue keskustelee kovaäänisesti, ei aina kuule edes vieruskaverin sanoja. Silloin on osin arvattava, mitä keskustelukumppani sanoi. Aina kun joudumme arvaamaan, on väärinymmärryksen riski suuri.

Yritin kerran kiipeilyhallilla kuunnella hieman kauempaa kahden nuoren pojan keskustelua. Hälyisen ympäristön takia en kuullut ihan kaikkea, mutta kuitenkin tarpeeksi, että kuulin suurimman osan sanoista. Osa sanoista oli minulle tuttuja videopeleistä, joten pystyin päättelemään, mikä oli puheenaiheena. En kuitenkaan missään vaiheessa saanut kunnolla kiinni, mistä he oikeasti puhuvat, ja iso osa sanoista oli minulle tuntemattomia. Mietin, että tuntuukohan opiskelijoilta joskus tältä, kun tunnilla luennoidaan tai annetaan ohjeita.

Psyykkinen ympäristö

Kommunikaation epäonnistuminen ei aina johdu fyysisestä ympäristöstä, vaan joskus syynä on lähettäjän tai vastaanottajan psyykkinen ympäristö. Psyykkisellä ympäristöllä tarkoitetaan mielen vireystilaa. Jos olemme väsyneitä, kiukkuisia, turhautuneita tai vaikka ahdistuneita, emme kykene vastaanottamaan viestejä samalla tavalla, kuin jos olisimme keskittyneitä ja henkisesti läsnä tilanteessa.
Aivojemme resurssit ovat rajallisia, emmekä pysty keskittymään kaikin aistein kaikkeen siihen, mitä ympärillämme tapahtuu. Ihmisillä on siis tarve säästää kognitiivista energiaa aina kun mahdollista. (Mustajoki 2020.)

Yksi tapa säästää energiaa on nopeiden johtopäätösten tekeminen. Harvoin esimerkiksi jäämme lukemaan pitkää tekstiä keskittyen jokaiseen sanaan, vaan selaamme tekstiä, etsimme sieltä pääasiat ja arvaamme loput. Tällöin on kuitenkin riski, että arvaamme väärin. Pitkästä ja yksityiskohtaisesta tehtäväohjeesta ei ole juurikaan hyötyä, jos sitä ei jakseta lukea.

Digitaalinen häly vaikeuttaa viestinnän onnistumista

Nykyajan opinnoissa käytämme usein tietokoneita tai puhelimia opiskelun tukena. Parhaimmillaan ne ovat hyviä työkaluja ja edistävät opiskelua ja oppimista, jos niitä käytetään oikein ja viisaasti. Oma kokemukseni kuitenkin on, että useammin ne häiritsevät opiskelua kuin tukevat.

Puhelimiin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia, ja kun ihmisellä on parikin tyhjää sekuntia, tulee puhelimen näyttöä vähintään vilkaistua. Itsekin huomaan sortuvani tähän jatkuvasti. Sosiaalisen median palvelut on tehty niin koukuttaviksi, että monet käyttävät kaikki tauot niiden selailuun. Jatkuvat keskeytykset ja huomiostamme kilpaileminen rasittavat aivojamme ja vaikeuttavat pitkäjänteistä keskittymistä.

Aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan aivomme menevät hälytystilaan, kun puhelimen näyttöön syttyy valo (Welin 18.9.2025). Viestintätilanteeseen keskittyminen hankaloituu, kun aivot suuntaavat fokuksen puhelimen ilmoituksiin. Tilanne on samankaltainen, kuin jos luokkahuoneessa soisi palohälytys, tosin häly on vain digitaalista, mutta aivomme reagoivat siihen samalla tavalla.

Luennolla on hyväksyttävää pitää kannettavaa tietokonetta auki ja keskittyä siihen. On kuitenkin houkuttelevaa avata muutakin kuin luentomateriaaleja näytölle ilmoitusten tullessa esiin. Itse olenkin alkanut tekemään niin, että pyydän opiskelijoita laittamaan tietokoneet pois luento-osuuksien ajaksi ja keskittymään luentoon.

Kuinka voimme vähentää väärinymmärryksiä?

Olen useasti miettinyt, miten voisin saada viestini paremmin perille tunneilla. Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyy omiin viesteihini. Käytin tekoälyä apurina, ja pyysin sitä arvioimaan ohjeistuksiani ja etsimään kaikki kohdat, jotka opiskelija voisi ymmärtää väärin. Tekoäly kehui ohjeistuksiani kohteliaasti, mutta löysi kuitenkin paljon asioita, jotka opiskelija voisi ymmärtää väärin. Suosittelen tätä toimintamallia kaikille, koska omalle tekstille tulee hyvin herkästi sokeasti ja itse ei aina huomaa, jos jotain olennaista puuttuu ohjeistuksesta.

Pyydän usein myös opiskelijoita kertaamaan vieruskaverille, mitä tehtävässä pitää tehdä. Silloin usein opiskelijat huomaavat, että jokin asia tuli ymmärrettyä eri tavalla. On hyvä selvittää, mistä väärinymmärrys johtui.

Fyysiseen ympäristöön pystymme vaikuttamaan ainakin hälyisyyden osalta. Jos kyseessä on iso ryhmä, kannattaa pelisäännöt tehdä heti kurssin alussa ja työrauhan antamisesta on hyvä muistuttaa useasti. Näin helpotetaan viestin perillepääsyä.

Emme pysty aina vaikuttamaan opiskelijoiden vireyteen, mutta voimme ainakin yrittää kohdistaa heidän huomiotansa hetkellisesti. Opiskelija ei pysty täysillä keskittymään pitkään luentoon, mutta ennen tärkeitä ohjeita voi sanoa esimerkiksi: ’Nyt kannattaa keskittyä kuuntelemaan, koska…’, jotta opiskelijat tietävät, että nyt ei kannata olla kognitiivisessa virransäästötilassa tai keskittyä muihin asioihin. Tauottaminen on myös tärkeässä roolissa, ja tauoista kannattaa kertoa etukäteen, jotta opiskelija tietää, kuinka pitkään hän joutuu vielä keskittymään opetukseen.

On myös hyvä välillä pohtia, millaisia opetustilanteita voisi järjestää, joissa ei tarvita puhelimia tai tietokoneita, vaan voitaisiin täysillä keskittyä luokkahuoneessa oleviin asioihin ja ihmisiin.

Kuva: Haaga-Helia

Helsinki Region tunnetaan kansainvälisesti kestävän luksusmatkailun suunnannäyttäjänä, jossa asiakas saa enemmän kuin odotti – vastuullisesti, laadukkaasti ja unohtumattomasti.

Syksyllä 2025 VIP – Kestävän luksusmatkailun osaamisverkosto -hankkeessa muotoiltiin visio Uudenmaan luksusmatkailun kehittämiseksi yhdessä osallistujayritysten kanssa. Visio on laatuaan ensimmäinen ja sen takana on monen vuoden työ Haaga-Heliassa: aiemmat hankkeet luksusmatkailun kehittämiseksi olivat jo vuonna 2016 – 2018 sekä 2020 – 2023. Tätä ennen olivat jo ilmestyneet ensimmäiset master-opinnäytetyöt siitä, miten luksus ilmenee suomalaisessa ympäristössä ja asiakaspolulla.

VIP – Kestävän luksusmatkailun osaamisverkosto -hankkeeseen on päässyt mukaan 23 osallistujayritystä eri puolilta Uuttamaata, mukana on sekä veturiyrityksiä että pk- ja mikroyrityksiä. Tavoitteena meillä on kehittää Uudenmaan matkailualan ja sen liitännäisalojen yritysten henkilöstön palvelu-, myynti- ja markkinointiosaamista vaativien asiakaskohderyhmien tavoittamiseksi.

Yhteisesti luotu visio motivoi

Syksyllä 2025 työpajassa osallistujayritykset ideoivat ja vaihtoivat ajatuksia Uudenmaan alueen luksusmatkailun vision tiimoilta. Tavoitteena oli työstää yhteinen visio. Inspiraatiota työpajatyöskentelyyn toi luento vision merkityksestä yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa. Luennoitsijaksi olimme saaneet Heli Menden, korkeatasoisen matkailun asiantuntijan, jolla on laaja kansainvälinen kokemus matkailualalta.

Luennon tiimoilla saimme kuulla, miten yhteisesti luotu visio toimii verkoston toiminnan perustana. Visio on tulevaisuuden tavoitetila: se kertoo, mihin olemme menossa. Yhteinen visio on tärkeä, sillä se sitouttaa verkoston toimijat, luo suunnan, motivoi sekä mahdollistaa alueen korkeatasoisen matkailun kehittymisen.

Suomalainen luksus houkuttelevaksi

Vision muotoilussa on otettava huomioon monenlaisia seikkoja. Ensinnäkin on pohdittava mikä on verkoston yhteinen päämäärä. On keskusteltava, millaisia asiakasryhmiä yritykset tavoittelevat sekä millaista on heidän jo olemassa oleva kokemuksensa asiakkaista sekä osaamisensa luksuspalvelujen saralla. Luksus, luksusmatkailu tai -palvelu eivät ole yksioikoisia käsitteitä. Ne herättävät monenlaisia mielikuvia, ajatuksia ja odotuksia niin palvelujen tuottajien kuin asiakkaidenkin näkökulmasta.

Monen mielen päällä on kysymys: mitä on luksus suomalaisessa ympäristössä? Kansainvälisten, korkeatasoista palvelua odottavien asiakkaiden mielissä luksus on usein hyvin erilaista kuin mitä suomalainen palveluympäristö mahdollistaa. Toki suomalainen luksus – tila, yksityisyys, hiljaisuus – on saanut myös kansainvälistä julkisuutta maailmantähtien vieraillessa kotimaassamme. Olemme saaneet lukea esimerkiksi jalkapallotähti Ronaldon sosiaalisen median julkaisuista hänen arvostamistaan elämyksistä monilla vierailuillaan Suomessa.

Vision luomisessa onkin huomioitava alueemme erityispiirteet. Suomessa emme voi, emmekä halua tarjota samankaltaista luksusta kuin esimerkiksi Dubaissa. Tästä yrittäjät ovat samaa mieltä – kestävä kehitys ohjaa myös suomalaista luksusmatkailun kehittämistä. Silti monen yrittäjän haaveissa ovat myös kansainväliset asiakkaat.

Tavoitteena meillä on hankkeessa kehittää koko Uudenmaan aluetta ja verkostolaisten osaamista korkeatasoisesta matkailusta. Yhteisen korkeatasoista palvelua tarjoavan verkoston vahvuus on ennen kaikkea luottamus jäsenten osaamiseen ja intohimoon tuottaa vastuullisia sekä korkeatasoisia palveluja. Palveluja, jotka jäävät asiakkaiden mieliin, saavat heidät palaamaan takaisin, muistelemaan ja jakamaan kokemuksiaan muillekin.

Kuva: Shutterstock

On kuitenkin taitoja, joihin ei perehdytetä – ne oletetaan jo osatuksi.

ICT-taidot ovat tuottavuustaitoja 

OECD:n mukaan tieto- ja viestintäteknologiat (ICT) tarjoavat työelämässä mahdollisuuden korkeampaan tuottavuuteen (OECD 2022), joten ICT-osaaminen on keskeinen tuottavuutta lisäävä taito.

Uuteen työpaikkaan tullessa on tärkeää omaksua käytössä olevat ohjelmistot, sillä ne ovat keskeisiä työn tuloksellisuudelle. Järjestelmien määrä kasvaa jatkuvasti, mikä tekee kokonaisuuden hallinnasta haastavaa. Siksi perusohjelmistoihin on perehdyttävä jo opiskelun alussa.  Korkeakoulusta valmistuvan opiskelijan edellytetään omaavan tiettyjä työvälineohjelmistojen perustaitoja, riippumatta siitä mihin kohdeorganisaation tai rooliin hän on siirtymässä työelämässä. 

Ehkä tärkein jokapäiväisessä arkityössä käytettävä väline on Teams. Sen avulla hoituvat etäkokoukset, puhelut ja chat-viestit samalla alustalla. Tiedostot löytyvät yhdestä paikasta ja päivittyvät läpinäkyvästi kaikille projektin jäsenille. OneDrive on tärkeä oman työn kannalta, mutta heti kun materiaalia pitäisi jakaa useammalle, on Teams-ryhmä oikea valinta. 

Jokapäiväisessä työssä käytettävä Outlook yhdistää sähköpostin, kalenterin, tehtävät ja kontaktit. Kun työntekijänä osaa käyttää Outlookin automatiikkaa, selviää monesta arjen pientehtävästä tehokkaasti. Aina ajan tasalla oleva sähköinen kalenteri helpottaa paitsi omaa, myös työkavereiden elämää.  

Tekstinkäsittelyn peruskäyttö tulee sujua uudelta työntekijältä ongelmitta. Jos ei osaa käyttää tyylejä, on editointi työlästä, sisällysluettelo ei generoidu automaattisesti, eikä tekstistä tule saavutettavaa.  Esitysgrafiikkaohjelmien automatiikka kannattaa siis olla hallinnassa. 

Lähes jokaisen on työssään osattava käyttää taulukkolaskentaa ja piirtää erilaisia kaavioita sen avulla. Datan analysoinnin ja tulkitsemisen taidot ovat tarpeellisia monenlaisissa työelämän rooleissa.

On myös osattava käyttää CoPilot -tekoälychattia. Tämä suuriin kielimalleihin pohjautuva järjestelmä on hyödyllinen arkipäivän apuri. Haaga-Heliassa opetetaan vastuullista tekoälyn käyttöä lukuvuoden ensimmäisellä ICT-valmiuksien kurssilla. Siellä kannustetaan opiskelijoita generatiivisen tekoälyn käyttöön, tiedostaen lähdekriittisyyden ja plagioimattomuuden periaatteet. 

ICT-opetuksessa karttuvat myös metataidot

ICT-taidot ovat tärkeitä teknisiä metataitoja, joita tarvitaan hyödyntääkseen muuta osaamista (Stephen, Muir & Hall 2020). Näitä taitoja aletaan opettaa jo korkeakouluopintojen alussa, jolloin työvälineosaamisen lisäksi kehitetään opiskelijoiden itseohjautuvuutta ja ongelmanratkaisukykyä.  Metataitoja opitaan myös opintojen lopussa opinnäytetyön teossa: silloin korostuvat itsenäinen projektinhallinta, asiantuntijuus ja argumentoinnin taidot.   

Metataidot ovat toimialoista riippumattomia yleisiä taitoja, jotka auttavat yksilöä hyödyntämään muuta osaamistaan ja selviämään työelämän jatkuvassa muutoksessa. Metataitojen merkitys korostuu juuri nopeassa teknologisessa murroksessa: ne auttavat näkemään muutoksissa mahdollisuuksia ja hahmottamaan kokonaisuuksia, joita ei voi oppia pelkästään oppikirjoista. (Oulun yliopisto 2023; Tek 2022). Muuttuvassa työelämässä tarvitaan sekä sopeutumiskykyä että ennakointitaitoa – kykyä erottaa olennaiset asiat epäolennaisista ja tehdä uusia valintoja uralla (Tek 2022).

Taidot auttavat alkuun ja kantavat pitkälle elämään

Työntekijöiden taitojen kehittämisen tulisi jatkua myös oppilaitoksesta valmistumisen jälkeen. Jatkuva oppiminen on olennainen osa nykypäivän työelämää, joten ICT-taitoja tulee kehittää eteenpäin työelämässä. Metataidot vahvistuvat työn ohessa ja aktiivisella oppimisella. Eräänlaisena koulutuksen onnistumisen mittarina voitaisiin pitää sitä, säilyykö kiinnostus jatkuvaan oppimiseen valmistumisen jälkeenkin.  

Kuva: Haaga-Helia