Soiva ja luova opettajuus
Väritä sävellys – sävellytyksen kautta improvisointiin

Haaga-Helia Ammatillisen opettajakorkeakoulun pedagogisessa oivallustyöpajassa 2020 oli tavoitteena, että taidepedagogiopiskelijat pohtivat rooliaan opettajana, vahvistavat opettajaidentiteettiään, kehittyvät opettajina, verkostoituvat ja jakavat pedagogista asiantuntijuutta. Opiskelijat ovat työstäneet vertaisryhmissä opetusmateriaalipaketteja ja blogeja.

Julkaistu : 17.06.2020

Valmistelimme kitaran alkeisopetukseen metodin, jossa yksinkertaisen sävellytysprosessin kautta opitaan luomaan omia yksinkertaisia melodioita ja varioimaan niitä erilaisten tyylilajien mukaisesti. Opetusmetodin keskeisenä tavoitteena on madaltaa kynnystä improvisointiin ja säveltämiseen. Samalla oppilas tutustutetaan rytmimusiikin eri tyylien perustason eroihin improvisaation kautta.

Metodi on lähtökohtaisesti suunniteltu ala-asteikäisille kitaran alkeisoppilaille, mutta sitä voi helposti soveltaa myös lähes kaikille muille soittimille. Sisältöä on mahdollista jatkaa myös edistyneempien oppilaiden kanssa esimerkiksi laajentamalla sävelikköä ja monimutkaistamalla rytmistä variointia.

Virheitä ei tarvitse pelätä

Sävellys tapahtuu väritystehtävän kautta. Siinä valitaan soitettavat äänet oppilaan itse ennalta sovituista vaihtoehdoista valitsemien värien pohjalta. Tämän jälkeen harjoitellaan opettajan ohjauksella sävellysten soittamista erilaisten taustojen päälle rytmiikkaa varioiden.

Sävelikkö on valittu niin, että sen kaikki äänet toimivat (vähintään kohtuullisen) hyvinä kohdeääninä kaikkien taustojen päälle soinnusta riippumatta. Siksi “virheiden” tekeminen on säveltäessä ja improvisoidessa käytännössä mahdotonta.

Sävellytysmetodin käyttö luo turvallisuudentunnetta improvisaation aloittamiseen. Kun alkuperäinen melodia sävelletään mekaanisesti, on kynnys oman sisällön tuottamiselle merkittävästi matalampi kuin suoraan improvisointiin lähdettäessä.

Tekemiemme taustanauhojen kanssa harjoitteleminen antaa myös oppilaalle helpon väylän tutustua erilaisiin rytmimusiikin tyyleihin. Opetuksen edetessä oppilaan kanssa havainnoidaan esimerkiksi luontevan rytmiikan muutosta tyylilajin vaihtuessa. Näin oppilas saa alkeistason kuvan eri tyylien esteettisistä eroista.

Opetusmetodissa nuoteilla on värit

Oppilaalle annetaan kotitehtäväksi värityskuva, esimerkiksi kukka, jonka terälehdet ovat numeroitu 1–8 (ks. kuva 1.). Paperiin on merkitty viisi eri väriä, joka jokainen kuvaa jotakin säveltä pentatoniselta asteikolta. Esimerkiksi E-mollipentatonisella asteikolla: E = punainen, G = sininen, A = keltainen, B = vihreä, D = violetti.

Kuva 1. Sävellyksen apuna oleva värityskuva voi olla vaikka kukka.

Oppilas saa värittää terälehdet haluamassaan järjestyksessä näillä väreillä. Oppilas tuo seuraavalle tunnille värityskuvan mukaan, ja opettajan kanssa yhdessä tehdään siitä nuotti (esimerkiksi kaksi tahtia neljäsosanuotteja, ks. kuva 2.).

Alussa käytetään pelkästään neljäsosarytmiikkaa, joita sitten eri tyylilajiesimerkkien yhteydessä varioidaan oppilaan osaamisen mukaisesti. Oppilaan säveltämät kaksi tahtia voivat olla osa isompaa kokonaisuutta tai sitä voi soittaa yksinään.

Kuva 2. Esimerkki sävellystehtävästä.

Sävellytystehtävän jälkeen aloitetaan soittoharjoitukset sävelletyn materiaalin kanssa taustanauhan päälle. Viidestä taustanauhasta valitaan yksi, jonka päälle opetellaan soittamaan itsesävelletty melodia.

Tämän jälkeen voidaan aloittaa improvisointi muuntelemalla yksittäisiä ääniä melodiasta ja/tai muuntamalla rytmiikkaa (ks. kuva 3.). Koska kaikki taustanauhat ovat samalle asteikolle sopivassa sävellajissa (E-molli, E7 tai G-duuri), voidaan samaa melodiaa ja sen variantteja soittaa useamman taustan päälle.

Kuva 3. Kun on saanut ensimmäisen version melodiasta kehiteltyä ja soitettua, oppilasta voi kannustaa kehittämään melodiaa eri rytmillisen elementein ja taukoja käyttäen alla olevan esimerkin tavoin.

Kohti improvisointia eri tyyleihin ja sävyihin

Harjoittelun ja improvisoinnin edetessä oppilaan kanssa havainnoidaan eri taustanauhojen ja tyylien ominaisuuksia. Oppilasta voidaan pyytää kuvailemaan taustanauhoja ja niiden herättämiä tunteita erilaisilla adjektiiveilla. Improvisaation edetessä oppilaan kanssa opetellaan ilmaisemaan samoja tunteita ja adjektiiveja soitannollisesti.

Näin oppilas alkaa hahmottaa, kuinka musiikilliset valinnat synnyttävät erilaisia sävyjä musiikkiin ja minkälaiset valinnat sopivat mihinkin tyyliin ja sävyyn.

Sävellytysmetodin pohjimmaisena tarkoituksena on madaltaa kynnystä säveltämiseen ja saada oppilas innostumaan säveltämisestä. Tätä prosessia voi edistyneemmillä oppilailla syventää niin, että siirrytään pois pentatonisista asteikoista ja otetaan mukaan enemmän värejä, jolloin sävellysprosessi vaatii enemmän teorian soveltamista.

Sävelletyn melodian asteittain etenevä variointi vie oppilaista askel kerrallaan kohti täysin improvisoitua musisointia. Näin myös oppilaiden, joille heittäytyminen on vähemmän luontevaa, on mahdollista aloittaa improvisoinnin opettelu turvallisessa kontekstissa.

Tämä blogikirjoitus kuuluu taidepedagogiopiskelijoiden kirjoittamien Soiva ja luova opettajuus -tekstien sarjaan. Opiskelijat suorittavat Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa osan tutkintoonsa kuuluvista opettajan pedagogista opinnoista.

Soiva ja luova opettajuus