Siirry sisältöön
Viestintä ja markkinointi
Kirjoittamisessa matka on yhtä tärkeä kuin päämäärä

Tällä kertaa siirrämme huomion tarinoihin, joissa asiantuntijan kirjoittaminen on kehittynyt hyppäyksittän harjoittelun ja opastuksen avulla.

Kirjoittajat:

Anna Hermiö

viestinnän asiantuntija
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 28.05.2020

Verkkolehtemme eSignals on ollut toiminnassa jo muutaman vuoden ajan, ja olemme tänä aikana päässeet todistamaan monien asiantuntijoiden huikeita kehitysmatkoja kirjoittajina. Asiantuntijamme ovat kiistämättä kokeneita kirjoittajia, joilta esimerkiksi tieteelliset artikkelit syntyvät vaivatta. Joskus eteemme on kuitenkin tullut asiantuntijoita, joille esimerkiksi blogitekstit ja kannanotot ovat vieraita tekstilajeja.

Kirjoittamisen esteistä puhutaan paljon, mutta tällä kertaa haluammekin siirtää huomion tarinoihin, joissa harjoittelemalla ja ammattilaiskirjoittajien opastuksella asiantuntijan kirjoittaminen on kehittynyt suorastaan hyppäyksittän.

Kehitystarinat ovat kaikki yksilöllisiä mutta myös yhtäläisyyksiä löytyy: esimerkiksi monet ovat löytäneet kirjoittamisen hurman saatuaan kannustavaa palautetta. Palautteen merkitys kirjoitustaitojen kehittäjänä onkin tärkeä tiedostaa etenkin niissä tapauksissa, joissa edelliset kokemukset palautteesta ovat kaukaa kouluajoilta ja äidinkielen ainekirjoituksesta. Nyt, kun olemme asiantuntijuuden maailmassa, ei jaossa ole sen paremmin arvosanoja kuin opettajan suosiotakaan. Tämä antaa kirjoittamiseen kokonaan uuden näkökulman: asiantuntija ei enää kirjoitakaan siksi, että joku arvioisi hänen tekstiään vaan siksi, että omalla tekstillä on mahdollista auttaa lukijaa tai tarjota hänelle jotain kiinnostavaa luettavaa.

Kannustava, perusteltu palaute rohkaisee ja valaa uskoa omaan kirjoittamiseen. Se saa asiantuntijan näkemään tekstinsä, oman kirjoittamisensa ja ehkä jopa itsensä uudessa valossa. Hänelle syntyy kokemus siitä, että kirjoittaminen on antoisaa, että hänellä on vahvuuksia kirjoittajana ja että lukijat ovat kiinnostuneita siitä, mitä hän sanoo. Näitä ei voida pitää mitenkään vähäpätöisinä asioina.

Monessa tarinassa korostuu myös se, miten palaute on auttanut ymmärtämään kirjoittamisprosessin realiteetit: Kyllä, minulla on ajatuksia, jotka kannattaa tuoda julki. Ei, tekstini ei tarvitse muuttaa maailmaa. Ei, en mitä todennäköisemmin saa kiukkuista palautetta eikä kukaan kyseenalaista asiantuntijuuttani. Ja vaikka näin kävisi, tiedostan, että reaktioita on monia ja saan reagoimiseen tarvittaessa tukea viestinnän ammattilaisilta. Ja toden totta, asiantuntijuuteni kehittyy, kun alan tuottaa tekstejä erilaisille yleisöille ja erilaisiin kanaviin.

Joissain tapauksissa eteemme on tullut tapauksia, joissa tauolla ollut kirjoittaminen on saanut pontta hyvin pienistä asioista. Jo yhden, lyhyen tekstin kirjoittaminen on voinut synnyttää kirjoittamisen tavan ja herättää kauan nukuksissa olleen taidon. Eräs asiantuntijakirjoittaja tiivisti hyvin oman kokemuksensa tästä: ”Kirjoittamiskoneeni on käynnistynyt. Näitä tekstejä vaan tulee.”

Olemme myös saaneet nähdä, miten yhteiskirjoittaminen on luonut monia erinomaisia tekstejä. Monelle sen onkin hedelmällinen tapa kirjoittaa: toinen keksii aiheen ja laatii ensimmäisen version, toinen muokkaa ja täydentää sitä. Syntyy uusia oivalluksia, kun toinen vie tekstiä sellaiseen suuntaan, jota ei olisi itse hoksannut. Joskus yksi idea paisuu useaksi tekstiksi. Monien yhteisesti kirjoitettujen tekstien jälkeen myös me voimme vahvistaa tämän metodin toimivuuden.

Nämä ja monet muut menestystarinat osoittavat, että jo pienellä harjoittelulla, kannustavalla palautteella ja yhteistyöllä kirjoittamisen taito voi kehittyä nopeastikin. Kehittyminen vaatii kuitenkin, että kirjoittaja kiinnittää joskus päämäärän sijaan hieman enemmän huomiota matkaan.