Suoritin ammatillisen opettajan opintoihini kuuluvan harjoittelun Kaliforniassa, Santa Monica High Schoolissa (SAMOHI). Työskentelin luokkamuotoisen erityisopetuksen Positive Behaviour Support (PBS) -ohjelmassa. Siinä opiskelevat opiskelijat saavat erityistä tukea siksi, että heidän käyttäytymisessään on piirteitä, joiden vuoksi yleisopetuksen ryhmissä opiskeleminen ei ainakaan kaikissa oppiaineissa onnistu.

Koulussa on yhteensä parikymmentä PBS-ohjelman opiskelijaa.  Osalla käyttäytymisen haasteet näyttäytyvät vetäytyvänä ahdistuneisuus- tai masennuskäyttäytymisenä, osalla taas käyttäytyminen on varsin näkyvää, usein aggressiivista tai jollain tavalla normeihin sopimatonta. Olin mukana molempien opiskelijaryhmien ohjaustiimissä, mutta pääsääntöisesti työskentelin ohjaajani kanssa niiden opiskelijoiden parissa, joiden käyttäytymisen haasteet olivat ulospäin näkyviä.

Koulu tukee opiskelijan mielenterveyttä

Vaikka PBS-ohjelman ei ole tarkoitus olla “terapiaa koulussa”, on sen tarkoitus kuitenkin toimia kuntouttavana ja aidosti terapeuttisena oppimisympäristönä. PBS-ohjelmassa työskentelevien ammattilaisten – joita erityisopettajan lisäksi ovat lukuisat koulunkäynninohjaajat, oppilaitoksen psykologi ja jopa koulualueen tarjoamat terapiapalvelut – tehtävä on tukea opiskelijoita ottamaan vastuuta paitsi omasta oppimisestaan, myös elämästään ja hyvinvoinnistaan. SAMOHIssa koulu nähdään siis paikkana, jonka yksi oleellinen tehtävä on aktiivisesti tukea opiskelijan mielenterveyttä.-

PBS:n opiskelijat ovat high schoolin kaikilta luokka-asteilta eli he ovat 14−18-vuotiaita. Opiskelijat suorittavat sekä pakollisia että valinnaisia kursseja jokseenkin samaan tapaan kuin suomalaisessa lukiossa. PBS:n arjessa kurssimuotoisuus tarkoittaa sitä, että opiskelijat suorittavat yleisen opetussuunnitelman mukaisia kursseja (mahdollisesti eriytettynä) joko yleisopetuksen ryhmässä tai PBS-luokassa erityisopettajan opetuksessa. Kaikilla opiskelijoilla on yksilöllinen opiskelusuunnitelma.

Erityisopettajan tehtävä on pysyä kartalla opiskelijoiden oppimisen ja käyttäytymisen tavoitteista ja tukea heitä niitä kohti kuitenkaan tekemättä mitään heidän puolestaan. Käyttäytymisen tavoitteet liittyivät esimerkiksi luokkahuoneessa pysymiseen opetuksen ajan, kunnioittavaan kielenkäyttöön ja päihteiden käytön vähentämiseen. Opiskelijat tiesivät, että turvallinen oppimisympäristö on myös heidän vastuullaan. Luokan seinillä oli julisteita ja tsemppilauseita sekä tukisanoja, joiden tarkoitus on pitää opiskelijoiden tavoitteet aktiivisesti esillä ja tukea opiskelua. Eri-ikäiset opiskelijat oppivat toisiltaan. Vanhemmat, kypsemmät opiskelijat toimivat vertaismentoreina mallintaessaan nuoremmille opiskelijoille vastuullista käyttäytymistä.

Tunnetaitoja ja terapiakävelyitä

Ohjaavan opettajuuden lisäksi pääsin pitämään mielenterveysaiheisia oppitunteja esimerkiksi tunnetaidoista, itsesäätelystä ja digitaalisesta lukutaidosta. Pidin myös terapiakävelyitä, jotka käytännössä olivat kahdenkeskisiä ohjaushetkiä koulun alueella, luokkahuoneen ulkopuolella. Terapiakävelyt muodostuivat melko suosituiksi, koska ne yhdistivät erityisesti käyttäytymisen haasteita omaavien opiskelijoiden näkökulmasta kaksi melko oleellista asiaa: opettajan jakamattoman huomion ja luokkahuoneesta poistumisen. Opiskelijat totesivatkin, että asioista oli helpompi puhua muualla kuin omassa luokassa tai terapiavastaanotolla. Käveleminen edisti myös ajatuksenjuoksua.

Sosio-emotionaalisten taitojen tunnistaminen, opettelu ja harjoittelu, positiivinen palaute ja mielenterveystietoinen vuorovaikutus olivat PBS-ohjelmassa integroituna jokaiseen oppituntiin. Opiskelijat esimerkiksi pystyivät prososiaalisella toiminnallaan ansaitsemaan pisteitä, joita saattoi muuttaa palkinnoiksi, kuten ylimääräisiksi tauoiksi tai opettajan ylläpitämässä kioskissa käytetyksi valuutaksi. Systeemi toimi. Kahden viikon aikana tulin koko ajan vakuuttuneemmaksi siitä, että vastaavaa tarvitaan myös Suomessa.

Minuun teki valtavan vaikutuksen sekä PBS-ohjelman työntekijöiden että opiskelijoiden vieraanvaraisuus, vilpittömyys ja ystävällisyys. PBS-ohjelman vaikuttavuus näkyy esimerkiksi siinä, että ohjelman läpikäyneiden opiskelijoiden valmistumisprosentti on lähes 100 ja siinä, että useat opiskelijat itse kertoivat PBS:n pelastaneen heidän koulu-uransa. Kaksi kesäkuussa valmistuvaa opiskelijaa kertoi minulle, että olisivat ilman PBS-mahdollisuutta jättäneet opinnot kesken jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Kun opiskelijat saavat tukea oman toimijuutensa löytämiseen, heidän on mahdollista käyttää taitojaan oman elämänsä ja tulevaisuutensa muuttamiseen.

Kirjoittaja Anna Taavitsainen valmistuu toukokuussa ammatilliseksi opettajaksi Haaga-Helian ammatillisesta opettajakorkeakoulusta. Hän on kiinnostunut kehittämään opiskelijoiden mielenterveyttä ylläpitäviä opetusmuotoja.

Lähteitä ja materiaalia:

Haaga-Helia ammatillinen opettajakorkeakoulu. (2019). Ammatillisen opettajan kehittymisohjelma 2019–2020.

SAMOHIn erityisopetuksen verkkosivut.

Saranpää, M. 2018. Opettajat ohjaajina – mitä se voisi tarkoittaa?