Oppiminen tapahtuu yhä enemmän työelämän ja oppilaitoksen rajapinnoissa työelämäläheisissä kehittämisprojekteissa. Mitä lähemmäs työelämää opiskelijat pääsevät oppimaan ja mitä aiemmin he pääsevät niin tekemään, sitä paremmat valmiudet opiskelijoille kehittyy oppia uutta myös työelämässä.

Haaga-Heliassa valmennetaan opiskelijoita entistä enemmän toimimaan tilanteissa, joissa ollaan kehittämässä jotain uutta – esimerkiksi digitaalisia palveluja – työelämän edustajien kanssa. Kärjistäen oppimisessa ei ole kyse ensisijaisesti siitä, millaisia sisältöjä opiskelijat opintojensa aikana oppivat, vaan ennemminkin siitä, millaisia valmiuksia opiskelijalle kehittyy oppia jatkuvasti uutta ja kehittää osaamistaan.

Metataidot ovat keskeisiä uuden oppimisessa. Liz Ryan toteaa Forbesin artikkelissa (10.3.2016), että työelämässä tarvittavia metataitoja ovat näkökulmien vaihtaminen (perspective taking), liiketoiminnan kipupisteiden tunnistaminen (pain-spotting), tarinankerronta (story-telling), haastatteleminen (interviewing) ja asioiden yhdistely (connecting the dots).

Opiskelijan metataitojen kehittyminen on todennäköisempää työelämäläheisissä kehittämisprojekteissa, joissa oppimisprosessia ohjaavien opettajien lisäksi myös työelämän edustajat osallistuvat projektien ohjaamiseen. Työelämän edustajat voivat tarjota opiskelijoille etenkin sisältöihin liittyvää ohjausta.

Myös työelämän edustajat oppivat yhteisissä kehittämisprojekteissa. Projekteissa työelämän edustajat saavat lisäresursseja ideoiden pallotteluun ja ratkaisujen suunnitteluun. Etenkin nuoret opiskelijat tuovat projekteihin tuoreita ajatuksia, joita X-sukupolven edustajat eivät osaa kuvitellakaan. Opiskelijoiden ja työelämän edustajien yhteinen oppiminen onnistuu parhaiten, mikäli osapuolet kohtaavat aidon ja yhteisen kehittämishaasteen äärellä.

Ilman win-win-oppimistilannetta toimeksianto voi olla opiskelijoiden oppimisen kannalta jopa haitallinen. Toimeksiantajan puolelta aktiivinen osallistuminen projektiin tai vähintään sisältöohjaamiseen panostaminen on tärkeää. Mikäli win-win-tilanteeseen päästään, oppilaitos on huomattavasti lähempänä sitä tehtävää, joka palvelee työelämässä tarvittavien metataitojen kehittymistä. Näin myös työelämän kehittyminen mahdollistuu. Siinä missä opiskelijat kehittävät osaamistaan projekteissa, työelämän edustajat saavat lisää resursseja ideoiden, suunnitelmien ja ratkaisujen tuottamiseen. Vähintään työelämän edustajat saavat vahvistusta tai rakentavaa kritiikkiä ajatuksilleen.

---

Kirjoittaja Jarmo Sarkkinen on Haaga-Helia ammattikorkeakoulun digitalouden koulutusyksikön yliopettaja.